Kuukkeli kädellä

Pitkänperjantain sanoma kertoo Jeesuksen kuolemasta ristillä.
Päivän sana: Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luukas 23:46)

Tosin minun pitkäperjantaini alkoi aikaisin aamulla lähdöllä Saariselälle, jonne Tievan isännän kyydillä pääsin. Tänään oli perinteinen vaskoolihiihdon päivä. 20, 40 ja 60 kilometrin kilpailumatkat vetivät ison joukon hiihtäjiä. Toki hiihdin vain tuon lyhimmän matkan.

Eipä suksi kulkenut kovin hyvin, kun aamulla seitsemältä oli vielä pakkasta 26 astetta. Tosin pakkanen laski niin, että lähtiessä hiihtämään oli enää kai 17 astetta. En enää kolmatta kertaa lähde hiihtämään karvapohjasuksilla. Sidekin avautui vähän väliä ja se piti käydä kumartuen kiinnittämään. Ei suksi muutenkaan luistanut - olisi ollut parempi valinta toiset mukana olleet sukset, nanot.

Hiihdon jälkeen saimme mitalit ja porokeittoa juustoleivän kera.

Paikallisen seurakunnan vapaaehtoiset taas tänäkin vuonna paistoivat lättyjä ja keittivät pannukahvit yhteisvastuun hyväksi. Vaskoolihiihdon maali sijaitsee nimittäin aivan tunturikappelin vieressä.

Sitten Riekonlinnaan saunomaan. Mukava lauteilla oli käydä naisporukan kanssa hiihtoja läpi.

Hiihdin iltapäivällä saunomisen jälkeen vielä Saariselältä takaisin Tievalle. Matkalla poikkesin Rönkönlammen majalle/kodalle, jossa istuskelin eväitä syöden. Säästin leipäpalasesta muutaman murusen, koska näin lähistöllä kuukkeleita. Ja eikös kuukkeli tullut nokkaisemaan kämmeneltä murusen. Yritin kuvata kuukkelia, mutta en onnistunut kuvaamaan kuin pyrstön. Laitoin rukkasen käteen, koska tuo nokkaisu oli tuntunut puraisulta. Uusi yritys ja kännykän kamera valmiiksi: Nyt onnistuin kuvaamaan kuukkelin, joka oli juuri ottamassa tuota murusta kädeltä.
Meillä on tällä matkalla näet kilpailu: Joka onnistuu kuvaamaan kuukkelin syömässä kädestä, niin palkinnoksi saa pääsiäismunan.  Pitipä koettaa! (Sain Mignonin!)

Illalla on taas kappelissamme pitkänperjantain hartaus.

Pitkänperjantain hartauden jälkeen katsoimme netistä  puolentoista tunnin esityksen Lahden kaupungintalolta Ristinkirkolle: katunäytelmä Kärsimystie. Sen Käsikirjoitus oli Paavo Liskin, ohjaus Petri Liskin, Tuottaja oli Raili Varpola ja Lahden seurakuntayhtymä.

Kyllä hiihtojen jälkeen varmaan taas ensi yönäkin nukuttaa hyvin ja naapureiden kuorsaukset (omista puhumattakaan) eivät häiritse. Majapaikkamme on Vanhatieva, jossa olemme majoittuneina isoihin huoneisiin. Mukavaa sosiaalista yhdessäoloa.