Pyhiinvaellukselta kotimultiin

Tänään oli seurakuntamme eläkkeellä olleen kirkkoherramme siunaus. Hän menehtyi pyhiinvaellusmatkallamme huhtikuun lopulla.

Alkukristittyjen tavoin sanomme itseämme "sen tien kulkijoiksi". Tiellä on altiina helteelle ja pakkaselle, joskus epätietoisuudelle, missä on. Toivo päämäärästä kantaa. Luottamus ja elämän jakaminen toisten, erilaistenkin kulkijoiden kanssa on ihmeistä suurimpia, kirjoitti Tapio Koivukari Kotimaassa. Tuon kirjoituksen löydön Aslak jakoi meille vaeltajille vaelluksemme ensimmäisessä aamuhartaudessa Vilar do Pinheiron metroasemalla. Rinkat selässä kuunnellen nämä sanat, Isä meidän rukous ja Herran siunaus saattelivat meidät matkaan vaellukselle kohti Santiago de Compostelaa.

Kun neljäntenä vaelluspäivänä oli parinkymmenen kilometrin matka Rubieksesta Valencaan kuljettu, Aslak lähti normaalien vaellustoimien jälkeen kaupungille. Onnettomuus tapahtui suojatiellä, osin rikkinäisten liikennevalojen risteyksessä majapaikkamme lähellä.

Kerran aika täyttyy, lyhyen tai pitkän elämän jälkeen. Kaikki on valmista, kaikella on ollut tarkoituksensa. Pääsemme perille. Kotiin. Tapaamisiin Aslak, kirjoitti ja siunauspuheessaan Jaana kertoi.

Herra antoi. Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi. Jeesus Kristus Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.

 Kallankukkia oli pitkin teiden reunoja vaelluksellamme. Kallankukkia, surun kukkia, oli tänään kirkon kukkamaljakoissa ja uurnankin koristeena.

 

Aslak, vastaanotimme viimeisenä ääniviestinäsi kaksi sanaa: "Olen perillä". Luotamme siihen, että olet saanut hyvän vastaanoton.  - Kiitollisina ja jälleennäkemisen toivossa matkakumppanisi.

(Vielä tuonkin viestin jälkeen Portugalissa  tuli Aslakilta viesti: "Tervetuloa. Tilaa on. Aslak " koska vetäjämme kännykkä oli jumittunut ja viestit tulivat viiveellä. Aslak oli ollut ensimmäisinä majapaikassa perillä ja lähettellyt nuo viestit toisia varten matkanvetäjällemme.)

Omaiset viettivät oman muistojuhlansa - eihän koko saattava seurakunta olisi mahtunut kovin pieniin tiloihin. Me matkatoverit, ketkä paikalle pääsimme, vietimme yhdessä muistohetken.