Sateen jälkeen oli tuulista ja tuuli oli kuivannut jo metsäisen mustikkarinteen aamulla aikaisin. Ennen työpäivää käväisin poimimassa mustikoita ämpärillisen. Mies höykytti minut vauhtiin siis jo aikaisin. Olen aamu-uninen ja käynnistyn huonosti yleensä aamulla, mutta tänään oli uhkana jo yhdeksältä vesikuuroja. Niinpä nautimme hyttysettömästä aamusta kuivilla mustikkamättäillä. Miten ihana aamu!
Ja tietysti vielä lisää ihanaa: mies perkaa nuo mustikat samalla kuin omat poimimansa.
Kun tulimme kotiin, ensitöikseni puhdistin lautasellisen mustikoita. Sitten survoin ne lusikalla, lisäsin reilusti talkkunajauhoja (Taivalkosken Myllyn Herkkutalkkunaa - talkkunajauhojakin on hyvin monenlaista erilaista sekoitetta ja paahtoastetta. Nämä ovat mielestäni tällä hetkellä maukkaimpia) ja lusikallisen sokeria ja sekoittelin. Ah, miten hyvää mustikkapöperöä tulikaan! Tämä on minun kesäinen herkkuruokani.
Ukonkellot kukkivat pihamaalla. Ukonkello on
hyvin talvehtiva, kuivuutta sietävä ja voimakaskasvuinen. Tavallisin kukkien väri on violettiin vivahtava sininen; valkokukkaisia näkee harvemmin. Se leviää siemenistä sekä juurien myötä.
2 kommenttia:
Täällä ollaan kans aamu-unisia. Teillä näyttää olevan mustikat kypsiä.
Onneksi en tartte talkkunaan mustikoita, kun en tykkää niistä jauhoista.
Moni on sanonut et Taivakosken talkkuna on parasta.
Äidillenikin oli eilen ryhmäkodissaan tarjolla jälkiruoaksi mustikkapöperöä. Valitettavasti maisteli vain muutaman lusikallisen. Ruokahalu on kadonnut, joka on surullista. Onneksi jotkut herkut vielä maistuvat.
Mukavaa työpäivää, jos sellainen on menossa!
Lähetä kommentti