Matkamuistoja

Käsinmaalattu domino. ks. facebookissa Artesanias de El Salvador. Christian Armando Chavarria Ayala maalaa ja suunnittelee ja valmistaa näitä kuvioita risteihin ja muihin tuotteisiin kirkon yläkerrassa olevassa pajassaan. Ja oikealla jonkin kasvin kuivattua hedelmäkotaa, helistimeksi / marakassiksi sopiva löytö puun alta.

Christianin tuotteita on annettu lahjoiksi monille kuten paaville, Suomen presidentille ja monien kirkkojen arkkipiispoille. Näin kuvia heidän käsissään olevista tuotteista.

Luther-kahvia Nicaraguasta. Eräs seurakunta myy taloudelliseen kannatukseensa tätä.

 Monenlaisia pyyhkeitä löytyi tehtaan myymälästä San Salvadorissa.

 

 Nämä stolat löytyivät markkinapaikasta. Hattu on Romeron muistomessun yhteydessä ostettu aurinkosuojaksi El Salvadorissa tarpeellinen. Hatun pinkin nauhan tekstissä oli kerrottu tämä päivä, 23.3. San Romero, El Salvador Beatificacion

Mustaa

Tällä viikolla on MakroTex-haasteen aiheena MUSTA.

Olin matkalla. Vierailimme monissa luterilaisissa kirkoissa. Koska tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen  500-vuotis juhlavuotta, niin Martti Lutherin kuvia ja patsaita oli kaikkialla. Tuolla ne olivat mustia. Lutherhan on kuvattuna useimmiten  kaftaanissaan.

Luther-kahviakin oli myytävänä seurakunnan toiminnan hyväksi Nicaraguassa.

Tämä Luther oli maalattu seinälle eräässä maaseudun pikkukirkossa El Salvadorissa.

San Salvadorissa viime sunnuntain  jumalanpalveluksen jälkeen tutustuin tähän Lutheria esittävään patsaaseen.  

Matkalla sukkia

Matkoilla on aina hyvä neuloa ajankuluksi. Istuin yhteensä kymmeniä tunteja joko lentokoneessa tai odottamassa lentoja tai bussikyydeissä.

 Lastensukat kirjavasta Nallesta on neulottu kolmosen puikoilla. Sukat painavat 43 grammaa.

Nämä miesten sukat on neulottu Novitan pihlajamarjalangasta ja vihreästä seitsemän veljes -langasta.kolmen ja puolen puikoilla. Aina kaksi kerrosta vuorotellen kumpaakin, vihreällä kantapää ja kärki. Sukat painavat 128 grammaa. Nämä sukat ovat matkalla 60-vuotislahjaksi.

Olga-sukat valmistuivat 20.3. Ne on neulottu keväisenkirjavasta Nallesta kolmosen puikoilla. Ne painavat 68 grammaa. Nämä sukat menivät 60-vuotislahjaksi. Nämä kuuluvat Löysäpipoisten Jyjy -haasteeseen (numero 19).

Nämä Kertut valmistuivat tänään aamuyöllä, kun en osannut nukkua lentokoneessa. Sukat ovat keltaisesta Seiskaveikasta ja painavat 92 grammaa. 

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa. 
12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit Paino grammaa. 
13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.  
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit. Paino grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Gardenista Olga-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 11.3. Paino 67 grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harmaata  sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 20.3. Paino 68 garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa

Kotiin on palattu ja tavarat purettu. Ensimmäinen koneellinen pyykkiä on peseytymässä. Ja mikä tärkeintä: on saunottu matkaliat pois. Toki on takka lämmitetty myös ja posteja tutkiskeltu.

Kotimatkalle pian lähtö

Viimeisiä viedään

El Salvadorissa vielä.

 Megakirkon edessä olivat vastaanottajat ohjaamassa ihmisiä paikoilleen kirkkoon.

 Kirkko täyttyi vähitellen aamulla kahdeksan tilaisuuteen. Istuinpaikat täytettiin jämptisti.

 Puhuja näkyi myös valkokankaalla joka suunnalle isoa kokoushallia.

 Daavidin tähti, risti ja kruunu olivat tämän kirkon tunnuksina.

Tänään sunnuntaina kävimme kahdessa kirkossa. Aamulla aikaisin Megakirkossa ja sitten paikallisen luterilaisen seurakunnan messussa.

Harjoitukset ennen jumalanpalvelusta.
Ennen messua meille tarjottiin jo aamiainen, vaikka olimme jo yöpaikassammekin nauttineet aamupalan.

Messu ei alkanut tasan kymmeneltä, vaan vasta noin varttia yli. Senkin jälkeen tuli vielä monta.
Messussa oli meikäläisiä monta avustamassa. Musiikissa kitara, kastanjetit, klarinetti. sähkösoittimen lisäksi.

 Myös ehtoollista oli asettamassa suomalaisia. Ja siunaamassa.

 Messun jälkeen tutustuimme kirkon rakentamisessa kirkon uuteen alkuun. Kattotuolitkin oli jo laitettu ja kuulemma ensi viikolla päästään laittamaan katto. Sitten siellä voikin alkaa jo kokoontua jumalanpalveluksiin. Muu kirkon laittaminen pitkittyy, kunnes taas saadaan rahaa tavaroiden hankintaan ja työn jatkamiseen. Toki vapaaehtoistyöllä tehdään paljon, mutta ammattityöt on teetettävä.

Sen jälkeen edellisen kirkkotilan (jossa olimme messussa) yläkertaan oli yllätykseksemme oli katettu meille lounas. Maukas. Samalla meille kerrottiin seurakunnan toiminnasta kuten nuorisotyöstä. Täällä nuoret eivät voi kokoontua iltaisin, koska pimeä tulee jo aikaisin ja bussitkin lakkaavat kulkemasta viimeistään yhdeksältä. Lisäksi rikollisuutta on niin paljon, että yksin ei voi liikkua ja ei varsinkaan iltaisin beivätkä ainakaan tytöt. Eri kaupunginosissa on eri rikolllisjengejä, jotka ottelevat keskenään. Niinpä lähes joka kadunkulmassa on poliisi tms. rynnäkkökivääreineen vartioimassa.

El Salvadorissa

Tänään matkasimme Platinum-bussilla Nicaraguasta El Salvarorin San Salvadoriin Hondurasin kautta yli 15 tuntia.
El Salvador on kaunis, trooppinen maa Tyynenmeren rannalla Hondurasin ja Guatemalan välissä. Konkistadori Pedro del Alvarado valloitti El Salvadorin pipil-intiaaneilta vuonna 1524. El Salvador itsenäistyi naapureidensa kanssa Espanjasta vuonna 1821 ja on tätä nykyään Keski-Amerikan tiheimmin asuttu maa. Ilmasto on trooppinen.

Etukäteen oli jo tiedossa, että kaiken veden ja juoman tulee olla teollisesti pullotettua. Myös salaatti ja vihannekset tulee huuhdella pullotetulla vedellä - parempi kun ei käytä salaatteja lainkaan täällä. Ruoan tulee olla lämmitettyä tai keitettyä, siis vielä kuumaa.

Olemme tutustumassa El Salvadorissa mm. luterilaiseen kirkkoon. Salvadorin luterilainen kirkko on elänyt aina väkivallan ja köyhyyden keskellä –  sisällissodan (1980 – 1992) vaikutukset näkyivät moninaisesti yhteiskunnassa vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen. Ja jos sota onkin helpottamassa pikkuhiljaa otettaan ihmisten elämästä , niin jengiväkivalta nostaa päätään tuoden epävarmuutta El Salvadorin kansan elämään.

Tänään vietimme myös syntymäpäiviä. Yksi joukostamme täyttää  60  vuotta. Täällä on tapana sunnuntain messussa kysellä, kellä on viikolla ollut syntymäpäivä. Syntymäpäiväsankari kutsutaan eteen ja hänelle lauletaan. Ja sitten syntymäpäiväsankari laittaa aen lasipurkkiin yhtä monta kolikkoa kuin on ikävuosia. Ja kolikot saavat kilahtaa..
Juhlasankaria juhlittiin myös kakulla ja laululla. Sä kasvoit neito kaunoinen.

Kevään merkkejä

MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla KEVÄÄN MERKKEJÄ.

On ollut niin lämmintä, että mehiläiset ovat päässeet puhdistuslennoilleen. Mies on jo ehtinyt vaihtaa pesien pohjatkin ja antaa kotieläimillemme lisäruokaa, jotta sikiöinti onnistuisi hyvin tänä keväänä. (Tämä yksilö oli tarrautunut miehen hoitohaalariin ja tuli verannalle asti mukana pesiltä.)

 Leppä tarjoaa aivan pian siitepölyä mehiläisten käyttöön. Lepän siitepöly on niitä ensimmäisiä.

 Joulutähtikin innostui kasvattamaan uusia oksia ja lehtiä

Pelargonian oksia on laitettu multaan. Näihin on tulossa vaaleanpunaisia kukkia aikanaan. Saimme nämä alut Missiokaupan syntymäpäivillä. Viikon kuluttua nostamme kellarista omatkin pelargoniat talvehtimasta verannalle valoon.

Houstonissa jumissa

Maailmalla kokee ja näkee.

Lentomme tuli Houstoniin. Jonotimme aikamme ensin koneesta ulos muiden 800 hengen kanssa. Lentomatka oli pitkä ja väsytti, mutta unta en saanut.  Kotoa lähdin perjantaiaamuna varttia vailla kolme. Lentokentällä piti olla viideltä tapaamassa matkaryhmäämme. Lensimme Frankfurtin kautta.
Houstonissa meillä oli koneen ja lentoyhtiön vaihto. 

Kaikki laukutkin piti ottaa pois ja tsekata uudelleen. Ennen kuin siihen asti pääsimme, piti kirjautua tähän  maahan.  Ensin tarkastettiin ESTA-lupa ensimmäisen kerran. Sitten jonotimme, kai tunnin, ensin koneille, joilla piti ottaa kuva ja sormenjäljet. Sitten jonotettiin virkailijan luo, joka teki samat jutut, tutki passinkin tarkkaan. Ja jopa saimme leimatkin passiin. Euroopassa on jo tottunut, että kuljetaan vain ja ei saada enää leimojakaan.

Sitten pääsi hakemaan matkalaukkuja. Ja tuo kaikki kesti niin kauan, että buukatulle  lennolle emme enää kerinneet. Ja  muutamat ehtivät mennä uloskin lentoasemalta. Etsimme heitä.  jouduimme buukkaamaan uudelle lennolle ja odotamme kolme tuntia lennon lähtöä.
Ja taas kerran turvatarkastukseen. 

Yli vuorokausi matkustamista ja aikaero 8 tuntia.
Yhdessä on kuitenkin mukavaa reissata. Ja eihän matka ole mitään ilman seikkailuja. Mitähän vielä tuleekaan, kun emme ole vielä edes perillä.
Tänne ei kannata tulla läpikulkuun kuin vähintään neljän tunnin vaihtoajalla.
.

Lähdössä

Laukut on pakattu ja punnittu. Olisi vielä mahtunut tavaraa, jos olisi tarvinnut. Varmaan tuolla kabiinilaukulla ja käsilaukulla pärjäisi aivan hyvin tuon reissun. Aina jostain syystä otan liikaa tavaraa mukaan. Kuvittelen, että jos sittenkin tarvitsisin vielä tuon ja tuon ja niin taas tuon kotiin käyttämättömänä monta vaatetta. Aina ei vain voi tietää, millainen sää ja muut olot ovat matkalla ja siellä, minne matka johtaa.

Tarkistus: Passi on mukana, Esta-lupa on mukana, luottokortti on mukana. 
Siis matka alkakoon!

Lähtöpäivälle päivän sana:   Ei kukaan, joka luottaa sinuun,  jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään. (Psalmi 25:3)

Millaisia polkuja kulkemaan

Eilinen päivän sana kertoi: Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. (Psalmi 25:4) 
Matkakuume alkaa vähitellen nousta.  Matkapakkauksia olen tehnyt tänään. Olen etsinyt monenlaista tarvittavaa. Tietysti aina on liikaa mukana tavaraa. Nyt ensimmäistä kertaa matkalla on mukana kabiinilaukku ja matkalaukku ja käsilaukku. Normaalisti sisälle kuljetan tavarat päivärepussa, joten siihen ei mahdu niin paljon kuin nyt käsipakaasilaukkuun. Kun isoon matkalukkuun laitoin tavaroita, huomasin, että eihän siellä ole juuri mitään. 

Sitten matkatoverilta tulikin pyyntö, että täyttäkää laukkunne täyteen tavaraa, joita voi antaa köyhille Bolivian vuoristossa asuville, joilla ei ole juuri mitään. On kylmää ja monilla lapsilla ei ole edes sukkia liian isoissa muovikengissään. Niinpä pitäisikin alkaa keräilemään sellaista, mitä on mahdollista antaa pois, lähinnä kai lastenvaatteita ja villasukkia ainakin. Viime tipassa tuo pyyntö tuli, mutta eiköhän tässä jotain saa kasaan.

Päivällä ajelin kaupunkiin tekemään viime hetken hankintoja ja hoitelemaan asioita. Kirjastoonkin piti palauttaa muutama kirja. Ja oli hankittava taas valecrocksit lisäjalkineiksi. Ja täydennystä matka-apteekkiin. 

Illansuussa toki sentään leivoin hieman: piti käyttää loput jogurttipurkista ja jotain muutakin jääkaapissa olevaa. Läppösiä taas. Lämpiminä ne ovat makoisia: Seesaminsiemeniä, auringonkukansiemeniä, neljänviljanhiutaleita, suolaa, hunajaa, öljyä, kuivattua minttua, leivinjauhetta ja vehnäjauhoja, jogurttia ja vähän vettä. Paistoin kymmenisen minuuttia 250 asteessa lusikalla sekoitettua ja levitettyä löysähköä taikinaa. Läppösten päälle sitten, mitä jääkaapista löytyi.  

Sana tänään:  Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.(1 Kor. 10:12)

Perinnekasvi

MakroTex -haasteen tämän viikon aiheena on KUKKA

Kliivia kukkii parhaillaan verannalla. Meillä mies hoitaa kukkia ja saa ne useimmiten kukkimaan hyvin. Kliivia eli isopunasarja onkin kaunis koristekasvi kukkiessaan. Kliivialla on pitkät tummanvihreät ja paksut lehdet, jotka kasvavat tiheästi juurakon keskeltä.

Kliivia kukkii yleensä kevättalvella ja kukka säilyy pitkään, usein useamman viikon. Kliivia kukkii varmemmin silloin, kun juuripaakku täyttää koko ruukun. Kliivia kasvattaa  korkean kukkavarren, jonka päähän kehittyy pallomainen kukkarypäs.  Vanhemmat kliiviat voivat kasvattaa useita kukkavarsia.  Kukat ovat kellomaiset.  Kukkien keskellä on keltaiset heteet.

Kliivia tykkää olla paikoillaan, ei edes ruukkua pidä kääntää, jos sen haluaa saada kukkimaan.
Niinpä se viihtyy parhaiten valoisassa paikassa, jossa se saa olla rauhassa. Kesällä kliiviamme ovat usein parvekkeella. Kliiviamme saattavat toisinaan kukkia useammankin kerran vuodessa.

Kliiviaa kannattaa lannoittaa vain maaliskuusta syksyyn, mutta antaa sen olla rauhassa talvella. Myöskään talvella ei kannata kastella sitä kovin paljon.  Kliivia kasvaa noin 50-70 cm korkeaksi.
Meillä kliivia on talvetkin valoisalla verannalla, jossa lämpötila on paljon matalampi kuin sisällä. Kliivia näet tykkää lepokaudella myös viileämmästä.

Kliivia on lievästi myrkyllinen kasvi. Kliiviat ovat alun perin eteläisestä Afrikasta kotoisin. Kliiviaa alettiin käyttää huonekasvina Suomessa jo 1870-luvulla.

Sinivalkoiset Olgat mallikuvio ohjeineen

Kolmastoista neule (numero 15) valmistui Löysäpipoisten Jyjy 2017 -haasteeseen (13/20).
Neuloin Novitan sinivalkokirjavasta Nalle Garden -langasta Olga-mallin sukat. Tällä kerralla neuloin myös päällisosan kuviolla. Yhdellä puikolla oli siinä 14 silmukkaa, kun varressa olevassa Olga-kuviossa oli puikollaan 16 silmukkaa. Neuleessa oli alunperin 64 silmukkaa. Sukat painoivat 67 grammaa.

Malli on helppoa neuloa. Joka toinen kerros on mallikuviota, joka toinen kaikki oikein.
Varren suussa on ensin kaksi kerrosta nurjaaa, sitten varsinainen mallikuvio alkaa:
Ensimmäinen kerros: Kaksi oikein yhteen takakautta, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein ja kaksi oikein yhteen (tämä jokaisella puikolla).
Toinen kerros: Kaikki oikein.

Neuloin 20 kerrosta mallineuletta, sitten seuraavalla kerroksella jätin langankierrot väliin ja vain puikkojen päissä kavensin. Seuraavat 15 kerrosta kaksi oikein, kaksi nurin. Vahvistettu kantapää.

Sitten päälliskuviota muuten samoin kuin varressa, mutta välissä jää viiden oikean silmukan sijaan 4 silmukkaa. Eli  kaksi yhteen takakautta, neljä oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, neljä oikein ja kaksi oikein yhteen.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa. 
12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit Paino grammaa. 
13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.  
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit. Paino grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Gardenista Olga-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 11.3. Paino 67 grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harnmaata  sukat. Aloiettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloiettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa

Kirjavat junasukat

Nämä junasukat painavat 29 grammaa. Ne on neulottu 2,75 mm puikoilla Strömpegarn sock wool -langasta. Lankja on 75%  villaa ja 25 % polyamidia. Aloitin nämä eilen ja sain tänään valmiiksi. Nämä matkustavat vastasyntyneelle miehen veljentyttärentyttären pojalle.

Mitä katolla, sitä maassakin

Pari viikkoa sitten kävimme mökillä kaatamassa männyn. Sen oksat jäivät silloin pilkkomatta ja risut polttamatta. Tänään oli sopiva tuuleton ja leuto päivä nuotion tekemiseen. Niinpä nuo oksat karsittiin ja risut poltin nuotiossa. Nuotiolla tietysti myös paistoimme makkaraa - sehän kuuluu aina asiaan, kun on nuotio.

Lunta oli sadellut päivä kaksi sitten hieman ja nyt tällä kerralla maa ja katotkin olivat jälleen valkoisena.  Taisi olla eilen, kun radiossa kehotettiin tutkimaan katot, ettei niillä ole liian suurta lumikuormaa. Ei todellakaan ollut! Aurinkokin alkoi lämmittää ja tuo vähäinen lumi alkoi sulaa katoilta vesipisaroina. 

Kävin katsomassa vajassa, oliko hiirenloukussa saalista ja olihan siellä yksi pieni utelias nälkäinen jäänyt kiinni juustonpalaa yrittäessään napata. Rotanmyrkyt olivat koskemattomina. Ihmettelin, mitä rapinaa vajasta kuului. Sitten paikallistin rapinan vajan taakse. Kun kiersin kurkistamaan nurkan taakse, niin huomasin rapinan aiheuttajiksi vesipisarat, jotka tippuivat pressulle.

Vielä ei ollut saunomisen aika - avantoa meillä ei ole, joten pitää odottaa jäiden lähtöön, ennen kuin pääsee veteen. Saunan verannalla katselin järvelle. Pilkkimies siellä sai saalistakin - joku kyläläinen oli tullut hakemaan päivällisruokaansa.

Sillä aikaa, kun mies kaatoi toisen puun, latvasta lahon pitkänpitkän lepän, hoitelin nuotiota ja keräilin ja kannoin siihen lisää risuja ja pienempiä oksia tontilta. Eipä ollut kylmä!