Luther- ja muita pipareita

Olin taas mökillä pari päivää syystöitä tekemässä. Tyhjensin kompostin mullat kasvimaalle ja kukkapenkeille, haravoin ja kuljettelin puiden lehtiä kottikärryillä nyt tyhjentyneeseen kompostiin. Siivoilin tavaroita myös talvisäilöön pakkasten alta ja siivoilin muutenkin talvea varten mökkiä.

Kävin myös noina parina päivänä suppiksia poimimassa. Nautin metsäkävelystä pehmeillä sammalikoilla. Keräilin viimeiset kukkivat kasvit puutarhasta: kehäkukkia ja kurkumaa ja niiden seuraksi minttua ja sitruunamelissaa, ennen kuin pakkaset hävittävät nuo. Irroittelin japaninruusukvittenien hedelmät, jotka sitten kotona teen hilloksi. Tosin kvittenit jäivät tänä vuonna suurimmaksi osaksi vihreiksi ja tosi pieniksi.

Torstaiaamuna lastasin auton täyteen ja ajelin kotiin, jonne juuri oli tullut neljä lastenlasta lomanviettoon.

Torstaina leivoimme heidän kanssaan näitä ns. naanleipiä.  Taikinaan laitoin 2 tl suolaa, 1 rkl leivinjauhetta,  0,5 l jogurttia ja vehnäjauhoja niin paljon, että tuli hyvä taikina, vaivasin hyvin ja jaoin moneen osaan, palloiksi ja niin ohueksi kuin mahdollista kaulittiin ja lopuksi vielä käsissä kääntelin ennen kuumalle kuivalle pannulle laittoa. Paistettiin 2 minuuttia kummaltakin puolelta ja valmis leipä. Maukasta ne ovat etenkin kuumana vastapaistettuna - ja kyllä nuo leivät tekivätkin kauppansa!

Tänään perjantaina kävimme leikkipuistoreissulla. Sinne oli mukava kulkea peikkometsän läpi. (Paitsi minä kuljin tietä myöten, koska liikuin polkupyörällä - kantapää ei oikein tykkää tiellä kävelemisestä vieläkään muilla jalkineilla kuin crocseilla.)Tuossa puistossa on  monenlaisia vempeleitä, jotka kiinnostivat isompiakin lapsia.

Ja iso mänty hyvänä kiipelipuuna.

Meidän ollessa retkellä, pappa oli tehnyt ison satsin lihapullia lounaaksi. Maistuvia olivat!

Iltapäivällä lapset leipoivat pipareita. Kun eilen illalla leivoimme leipiä, pienin sanoi, että hän haluaa tehdä pipareita. No, eihän niitä aivan heti voi leipoa. Niinpä illalla tein perinteisen kardemummapiparireseptini mukaan kaksinkertaisen piparitaikinan. Tänään toisen puolen taikinasta laitoin neljään osaan, jokaiselle lapselle samankokoisen möykyn. Lapset saivat leipoa, mitä halusivat tai syödä taikinan, jos se olisi paremmin maistunut. Eipä kovin paljon taikinaa suuhun joutanut, niin innokasta leipuriporukkaa he olivat. Ja pipareita riittänee vielä kotiinvietäväksikin.

Illalla olin lasten äidin kanssa katsomassa Yösyöttö-elokuvan. Olipa tuo erilainen kuin kirja, jonka olin lukenut aikaisemmin. Kotiinpalattuamme olimme iloisia, kun pappa oli hoidellut lapset jo hammaspesua myöten koti yöpuuta. 

Loput piparitaikinasta saivat Luther-muodon iltamyöhällä. Jo vuosi sitten ostin piparintekoa varten Luthet-muotin. Tällä nyt tein juhlapipareita. Teesien naulaamisesta on kulunut 500 vuotta 31.10. Silloin Martti Luther, reformaattorimme, naulasi nuo teesit,  näin kerrotaan (totta vai tarua tuo paikka), Wittenbergin linnan kirkon oveen.