Vielä luettu haastekirjoja

Intiasta kertova kirja on Naiyer Masudin Kamferin tuoksu (LIKE 2001). Masud (1936-2017) oli kirjailija, joka oli voittanut monia kirjallisuuspalkintoja. Ensimmäinen Eurooppaan levinnyt teos on juuri tämä - ainakin otsikoitu - Kamferin tuoksu. Masud kirjoitti urduksi ja  käänsi mm. Kafkaa urduksi. Masud syntyi Lucknowissa ja oli kahden kielen, urdun ja persian torhtori. Persian kielen professorina hän toimi Lucknowin yliopistossa.

Ensimmäinen kirjan novelli olikin nuimeltään Kamferin tuoksu.

Kamferitippoja muistan lapsuudessani kotona olleen. Entisajan yleislääke. Kamferitipoissa oli kamferia, eettteria ja spriitä eli vahvaa alkoholia. Pullo oli aika pieni. Ulkoisesti kamferia käytettiin kipuihin lievän kipua lievittävän vaikutuksensa takia kuten korvasärkyyn pumpulituppoon liotettuna. Tuoksun muistan elävästi.

Niinpä kirjan ensimmäinen novelli toi mieleen lapsuuden ja kun siinä puhuttiin kamferituoksusta, miten sen saisi säilöttyä hajuveteen/hajusteiisin. Perhe tekikin voidetta jonka yhtenä osana oli kamferi. Luonnonkamferia saadaan tislaamalla kamferipuun lastuista. Kamferipuu kasvaakin Aasiassa. Ja kun novellin poika näki nuoren tytön taitavasti tekemän linnun, hän nimesi sen kamferilinnuksi. Kamferia käytettiin Intiassakin vaivojen parantamiseksi. 

Novelleissa kerrottiin Intian paremman luokan? asunnoista, isoista taloista, joissa on paljon huoneita ja ne toistuivat joka novellissa. Useimmat novellit kertoivat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista ja ajatuksista. Novellit on kirjoitettu minämuodossa, mutta toisistaan irrallisina ja kaikki eivät ole yhteensopivia.

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen2017 kohtiin:
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
23. Käännöskirja
33. Kirja kertoo Intiasta
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

Tämä Paul-Erik Korvelan ja Johanna Vuorelman  Puhun niin totta kuin osaan, Politiikka faktojen jälkeen  (Docendo 2017) on kahden, entisen ja nykyisen,  Politiikka-lehden päätoimittajan toimittama kirja. Kirjassa tarkastellaan totuuden käsitettä ja siihen liittyviä ilmiöitä monipuolisesti ja kriittisestikin. Vuonna 2016 myös Suomessa alettiin puhua entistä enemmän  totuudenjälkeisestä ajasta ja tosiasioiden jälkeisestä politiikasta.

Yksikään aikakausi historiassa ei ole ollut  mitään varsinaista totuuden aikaa, ei edes Paavo Väyrysellä, joka nosti sen mahtipontisesti kaksiosaisen teoksensa nimeksi: On totuuden aika, osat I ja II.

Valehtelu ja totuudenjälkeinen retoriikka eduskunnassa  artikkelissa Jouni Tilli puhuu totuudenjälkeinen-termistä kolmella poliittisella ulottuvuudella: politiikan tekemisen tapa, jossa jätetään tosiasiat tietoisesti huomioimatta, aika, johon poliitiset vastustajat ovat siirtyneet tai koko yhteiskunnan tilan arviointi/arvostelu siitä, mihin yksi puolue on sitä viemässä. Eli opposition ja hallituksen välinen debatti.
Tilli sanookin, että esim. välihuudot eduskunnassa ovat osa teatraalista puhetapaa.  Totuus on liukuva käsite poliittisessa retoriikassa. Välihuudot ovat yksi keino puuttua tähän. Retorista tasapainoilua!
 
Kirja tuo esiin paljon suomalaisten poliitikkojen sanomisten ja tekojen esimerkkejä tilanteilta ja nimiltä mainiten ajankohdankin tarkentaen. Uusinta uutta on myös pohdintoja Trumpista. Vuorelma toteaakin, että Trump toimii eri moraalisääntöjen mukaan kuin mihin on totuttu kuten Erdogankin. Molemmat ajavat omiensa etuja.

Yllättävän mielenkiintoista luettavaa, vaikka kirjan lainasin vain politiikka-kohdan vuoksi. Tuttuja asioita lähivuosilta ja aikaisemmiltakin, mutta pohdittuina.

Kirja sopinee Helmet lkuhaasteen 2017 kohtiin
6. Kirjassa on monta kertojaa
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
30. Kirjan nimessä on tunne
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja