Luin jälleen yhden Mma Ramotswesta kertovan kirjan. Nyt olen kyllä hieman pettynyt tähän, koska ainakaan kirjan nimi suomeksi ei mielestäni tukenut kirjan sisältöä. Aleksander McCall Smith on kirjoittanut aikamoisen sarjan näitä ns. dekkareita Naisten etsivätoimisto nro 1:stä. Ne sijoittuvat Botswanaan. Sikäläisen elämäntavan kuvaus on mukavaa luettavaa. Ja toki aina joka teoksessa on jokin ongelma ratkaistavissa rooibos-teen kera.
Tällä kerralla kuvioissa oli mm. rouva, joka oli asunut lapsena Gaboronessa ja etsi oikeaa taloa ja samalla menneisyyttään ja löytökoira, joka etsii sijoituspaikkaa.
Mma Ramotswe oli anglikaanisessa kirkossa ja kuunteli papin puhetta anteeksiannosta. Pappi opasti, että anteeksiantamista pitää opettaa aivan pienille lapsillekin.
Jollei ihminen anna anteeksi,vaan ajattelee kaiken aikaa tilien tasaamista ja väärintekijän rankaisemista, mitä hän saavuttaa? Toista ei voi muuttaa paremmaksi vihaamalla tai rankaisemalla häntä; eihän toki, sellaista vaikutusta rankaisemisella ei ole. Kun rankaisemme toista, rankaisemme usein vain itseämme. Kun ihmisen lukitsee toiset ulos, hän lisää kärsimystä tässä maailmassa; hän saattaa luulla vähentävänsä sitä, mutta ei se niin mene.
Kirja osuus Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
11. Kirjassa käy hyvin
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
40. Kirjassa on lemmikkieläin
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja (suomenkielinen laitos)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti