Sivun näyttöjä yhteensä

8.11.2021

Tästä alkoi sukkienneulontani

 

Olen innokas sukkienneuloja. Villasukkia on valmistunut vuoden 2011 alkupuolelta lähtien satoja: vauvojen sukkia, leikki-ikäisten sukkia, isompien lasten sukkia ja aikuisille niin miesten kuin naisten kokoja.


Koko neulomishomma lähti liikkeelle miehen liian isoista harmaista pässinpökkimistä. Hänen anoppinsa oli kutonut ne vuosikymmeniä aikaisemmin. Mies kaivoi kätköistään nuo sukat ja kysyi, osaisinko lyhentää sukat. Tutkin niitä ja päättelin, että osaan uudistaa nuo sukat. Purin terää kärkikavennusten jälkeen vielä muutaman sentin ja kudoin sädekavennukset uudelleen. Piti kurkata netitä ohjetta, miten tuo tehdään.

Kavennuskerrokset neulotaan puikon keskellä ja lopussa aina kaksi silmukkaa oikein yhteen niin, että kummallekin puolelle kavennuksia jää yhtä monta normaalia silmukkaa. Kavennuskerrosten väliin neulottavat normaalit kerrokset neulotaan yhtä monta normaalia kerrosta kuin mitä edellisellä kavennuskerroksella jäi kavennettujen silmukoiden väliin normaaleja silmukoita.

Sukkien kärjet onnistuivat laatikkojen kätköistä löytämilläni metallipuikoilla. Kerroin tuosta sukulaisperheessä ja sainkin kasan lankoja käyttööni. Ohjeeksi sain, että hanki kunnolliset 3,5 numeron bambupuikot. Netti oli pullollaan sukkaohjeita ja sukulaisissa sain lisää neuvoja.

Ensimmäinen ongelma: Luo silmukat. Siitä ei ollut tarkempaa kuvaa tai ohjetta. Silmukoiden luonti voi sujua tietääkseni useammalla tavalla: ottamalla yhdellä puikolla aina uuden toiselle edellisen silmukan läpi tai luoda silmuillen, jossa langasta muodostetaan silmu ja puikko viedään silmuun sitten tai kolmas vaihtoehto laittamalla kaksi puikkoa rinnakkain ja sormilla tehden silmukat. Ristikkäin luomisessa kannattaa mielestäni käyttää kahta puikkoa, jotta silmukoista tulee riittävän suuria, niin ettei aloitusreuna kiristä. No, loin silmukat jälkimmäisellä tavalla, koska sen muistin -  jostakin kumman lokerosta tuo tuli vain.

Vähitellen tuo lähti käyntiin. Ensin varsi kaksi oikein, kaksi nurin -resoria ja sitten sileää. Sukkaa alkoi syntyä. Kun ongelmia tuli, apu oli aika lähellä: parin kilometrin päässä asui hyvä neuvoja.

Sukkia aloin neuloa kuin liukuhihnalta lapsille ja lapsenlapsille ja ja miehelle.

Mies tosin ei villasukista piitannut moneen vuoteen. Muutama vuosi sitten hän alkoi kokeilla saapasjalkoihinsa villasukkia. Pian hän alkoi pitää jaloissaan jatkuvasti neulomuksia. Hänellä on hieman erikoinen jalka tai jokin muu hankaluus, koska sukat tuntuvat hiutuvan rikki hyvin nopeasti. Minä olen käyttänyt joka päivä villasukkia. Sukat ovat kestäneet vuosikausia rikkoontumatta, vaikka pesen ne 40 asteessa koneella samoin kuten miehenkin sukat. Joka kerran py ykkikoneesta kuivumaan nostaessani tarkistan sukan kunnon. Kun neuleet ovat kuivuneet, alkaa useimmiten miehen sukan reikien parsiminen. Onneksi olen neulonut (opin sanan neuloa kutomisen sijaan samoihin aikoihin kun aloin neuloa) monet, yli kymmenet sukat miehelle, joten niitä riittää käyttöön, vaikken heti pyykistä nostettuja korjaisikaan. Parsiminen ei ole mielityötäni. Joskus olenkin pohtinut, että neuloisin paikan sukan pohjaan neulalla korjaamisen sijaan tai voisihan sitä vaihteeksi virkata ristikkoparsinnan sijaan.

Äsken otin pyykkikoneesta pyykit ja ripustin ne kuivumaan. Joukossa oli taas (!) risat sukat, jotka olin parsinut ehjiksi aivan äskettäin. Sama lanka, sama malli, mutta toisella hajoaa, toisella ei!

Parhaillaan neulon isänpäiväsukkia tämän vuoden isänpäiväksi kuten jo monta vuotta olen ahkeroinut. Syntymäpäivälahjaksi toki jälleen valmistuvat nilkkasukat ellen tässä välissä joululahjaksi ehdi hänelle uusia väkertää. Rikkoutumisvaraa on!

1 kommentti:

Puikko, koukku ja ompelukone kirjoitti...

Siinäpä kiva kehitystarina neulomisesta (niin olen minäkin oppinut sanomaan, itse asiasta kiellettiin sanomasta kutoa). Olet ollut tosi ahkera tänä syksynä. Nuo isänpäiväsukat ovat tosikauniit. Kirkkaan keltainen näyttää kuvion oikein hyvin. Kiva on malli. Tänä vuonna en lähtenyt tuohon mukaan, kun en ole enää facebookissa, mutta kaunis on.