Monenlaista juhlintaa

Joulunajan läheisyys tuo mukanaan monenlaista juhlintaa. Seurakunnassakin on monia joulujuhlia ennen joulua monille ryhmille.

 Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen jälkeen oli tervehdyskäynnit sankarihaudoille. Lunta oli tuiskunnut jo aamulla ja seppelenlaskujenkin aikana. Partiolaiset olivat kunniakujassa ja keräsivät kirkossa kolehdinkin ja partiolainen luki myös päivän tekstit. Hieno juhla oli vielä seurakuntasalissakin. Vuosi vuodelta osallistujain väkimäärä vain vähenee: veteraanit eivät enää jaksa lähteä mukaan ja nuorisoa ei kovin paljon kiinnosta.

Illalla seurasimme televisiosta Tampereella tänä vuonna vietettäviä itsenäisyyspäivän juhlia. Skoolasimme mustikkamehulla. Suomalaista!
Mielestäni nämä Tampere-talon juhlat olivat paljon mukavammat ja antoisammat kuin Helsingissä presidentinlinnassa olleet juhlat.

Lauantaina, tänään, oli sitten toisenlainen juhla. Olin saattamassa matkaystävääni viimeiselle matkalleen. Tämä juhla oli hyvä muistutus elämän katoavaisuudesta. Lauloimme muistotilaisuudessa:

"Sinun varaasi kaiken laitan, täällä ei kestä mikään muu. 

Sinun kanssasi matkaa taitan, kunnes hämärä laskeutuu.

Sinun rakkautesi loistaa halki synkimmän pimeyden. 

Sinä, Jeesus, yksin voit poistaa syyllisyyteni suuruuden.

Sinun kätesi minut johtaa läpi tuskan ja kauneuden. 

Sinun valosi yössä hohtaa, hoidat kipuni salaisen.

Sinun kanssasi kerran lähden, synnyn kirkkauden maailmaan. 

Sinun rakkautesi tähden elän luonasi ainiaan."

Sinivalkoinen

Perjantaina on Suomen 96. itsenäisyyspäivä. Sen kunniaksi valokuvatorstain (numero 306) haaste on tällä viikolla SINIVALKOINEN.

Suomen lippu on sinivalkoisista sinivalkoisin.
Saamme olla kiitollisia isänmaasta, vapaudesta ja itsenäisyydestä.

Koru

 

Makrohaasteen # 124 viikon aihe on  KORU.

Koru on yleensä arvokas koriste-esine, mutta koru voi olla leikkimielinenkin.  Koru voi olla merkkinä käyttäjänsä kuulumisesta tiettyyn kuten vihkisormus tai risti. Usein koru on jalometallia, mutta se voi myös  olla mistä aineesta vain. Eri tavoin käytettäviä korulajeja ovat muun muassa riipukset, ketjut, helminauhat, ranne-, nilkka- korva- ja nenärenkaat, rintakorut, hiussoljet ja vyönsoljet.

Taivaslaulu

 Lueskelin eilisiltana juuri kirjastosta lainaamani Pauliina Rauhalan kirjan Taivaslaulu. Se kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Tarina kietoutuu naisen uupumukseen loputtomista raskaudenpeloista, synnytyksistä, lapsista ja uskon vaatimuksista. Taivaslaulu on järkyttävän todellinen tarina vielä tämän päivän Suomessa. Taivaslaulu on myös kielellisesti kaunis rakkausromaani. Tämä oululaisen Pauliina Rauhalan esikoisteos Taivaslaulu valittiin vuoden 2013 kristilliseksi kirjaksi.
Kun tämän kirjan lukemisen aloitin, en voinut lopettaa kesken. Koskettava. Suosittelen lämpimästi.

Viime yönä tuuli voimakkaasti ja puista tippui oksia, risuja paljon valkealle lumelle.

Vapaapäivä ja samalla seuraavan päivän valmistamisia pitkin päivää. Viimeiset kurpitsat olen vihdoin raastanut ja pakastanut sitten raasteen. Osan raasteesta käytin  sämpylätaikinaan. Mukava tuoksu tuli  kotiin pehmeistä, maistuvista kesäkurpitsasämpylöistä, joita kertyi pari pellillistä.

Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista eli tänään alkaa jouluun valmistautumisen aika, adventtipaasto. 

"Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isämme.

Kiitos adventin ajasta, kiitos iloisesta odotuksesta.
Auta, että adventtikynttilöiden syttyessä osaisimme viikko 

viikolta valmistautua Poikasi Jeesuksen syntymäjuhlaan.
Opeta meitä näkemään ne asiat, jotka ovat elämässä todella tärkeitä,
ja jättämään vähemmälle sellainen, mitä emme tarvitse.
Tätä rukoilemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen"

Hoosianna raikui

Aamulla oli luminen maa ja uutta lunta sateli lisää, kun töihin lähdin. Kun oli juhlapäivä, kirkkovuoden alku, adventtisunnuntai, sain kuljettajankin matkalle. 
Suntiot olivat laittaneet jo kaiken kauniisti valmiiksi. Näin diakonimme kanssa saimme valmistautua kaikessa rauhassa palvelemaan. Adventti merkitsee kirkossa uuden alkua. Alkaa iloinen odottamisen aika. Usein odottavan aika on pitkä, mutta adventtiin liittyvä odottaminen on iloista. Odotamme joulua ja alamme valmistautua siihen.

Adventtina me laulamme hoosiannaa, koska odotamme ihmiseksi syntyvää Jumalan Poikaa. Hoosianna on siis tervetulotoivotus, joulun odotuksen alku. Hoosianna on luottamusta siihen, että Kristus antaa hyvän tulevaisuuden. Hänen nimissään voi turvallisesti aloittaa uuden kirkkovuoden.

Juutalaisille hoosianna oli huudahdus, jolla pyydettiin apua, ”oi auta” tai ”pelasta”. Sitä käytettiin myös silloin, kun tervehdittiin paikalle saapuvaa kuningasta tai odotettavissa olevaa messiasta, Vapahtajaa. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, kansa lauloi hänelle hoosiannaa eli toivoi häneltä apua ja pelastusta. Tänään me kirkoissa lauloimme  Hoosiannan, virsikirjamme virren numero yksi.

Aasikin odotteli valmiina saarnaosuuttaan. Raamatun aasi, jolla Jeesus ratsasti. Nöyryys, vaatimattomuus ja jukuripäisyys ovat aasiin yhdistettyjä ominaisuuksia. Vähän tyhmemmänsorttista ihmisraukkaa on haukuttu pässin ohella aasiksi. Mutta aasilla onhan myös monia positiivisia ominaisuuksia.Tänä adventtina jokainen meistä on tuon aasin tavoin kutsuttu Jeesuksen kantajaksi - lähimmäisiä auttamaan ja teidän taakkojaan lievittämään.

Jumalanpalveluksen jälkeen jatkoimme juhlapäivää: paikalliset maatalousnaiset olivat keittäneet riisipuuron juurilypsetystä lehmänmaidosta ja tarjosivat myös kahvit kaikille adventtijuhlaan tulijoille.  Kanttori ja nuori laulaja lastenohjaajan kera ohjelmallaan toivat myös juhlan tuntua. Luulen, että koko kirkkoväki oli mukana juhlassakin.

"- Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!"
(Markus 11:9-10)