Kahdenlaiset apuvälineet

Sauvoja kaksittain!

Aamulla lähdin kahdeksaksi terveyskeskuksen päivystykseen, koska jalkani ei ole tullut yhtään paremmaksi vieläkään. Pääsin lääkärin vastaanotolle, joka pohti, tutki ja pohti, mitä pitäisi tehdä. Sain vahvaa särkylääkettä edelleen lisää ja kainalosauvat tueksi. Jalalla ei saa astua pariin viikkoon. Lepo tekisi sille hyvää ja kohollapito. Uidakin saisi, siksikään ei kipsiä laitettu suojaksi. Rasitusvamma tuossa vasemmassa jalassa. Edelleen siis päkiä turvoksissa ja varpaat puuduksissa. Röntgenkuvassa,  joka otettiin jo viime viikolla, ei kuitenkaan näkynyt murtumaa. Sain sen kuvan levykkeellä röntgenistä itselleni. (Muuten, jouduin neuvomaan lääkärille, miten CD:n saa toimimaan tietokoneessa...) Jospa tuo jalka nyt alkaisi parantua.

Minullahan on varsinainen loma nyt! Ja aikaa löhötä ja neuloakin - ulos haluaisin ja metsään kävelemään. Yritän opetella sauvakävelyä nyt toisella tavalla kuin pyhiinvaelluksella  - kyynärsauvoilla.

Puolenpäivän maissa soi puhelin. Soitto tuli kuljetusfirmalta, joka toi minulle Santiago de Compostelaan jääneet kävelysauvat. Kuljetuslapun mukaan ne olivat lähteneet sieltä vasta 30.6. kun minä lähdin kotiin jo 26.6. ja jätin ne matkatavaraksi. Isoniso kuljetusauto tuli pihaan ja kuittasin kuljettajalle sauvat vastaanotetuiksi. Taisi tulla kallis kuljetus niille!

Kesäyön hullutus 2014 eli KYH

Taas olen lähtenyt hulluttelemaan. Viime vuonna en ollut mukana, mutta toissa vuonna olin kokeilemassa ja sain kaikki valmiiksi määräaikaan mennessä.

Kesäyön hullutuksessa on tarkoitus aloittaa kesäkuun ajan juhannukseen asti joka päivä uusi neule-/virkkuutyö. Tänä vuonna kaksikymmentä. Ja saattaa ne sitten valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. 

Olen aloittanut jo kaksi työtä. Listaan vasta sen mukaan, mitä aloitan.

1. Olga-sukat tummansinisestä Nallesta (Parista toinen on jo valmis). Aloitettu 1.6.
2. Olga-sukat vaaleanpunaisesta ja harmaasta Nallesta raitaisena. Aloitettu 2.6.
3.

Siunausta tarvitaan

Sunnuntaina seurakunnassamme vietettiin lähetyksen juhlaa. Uudet nimikkolähettimme siunattiin messussa matkaan kohti Japania viidennelle työkaudelleen. 

"Liekkejä on monta, valo on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Liekkejä on monta, valo on yksi.
Hän yhdistää meidät.

Oksia on paljon, runko on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Oksia on paljon, runko on yksi.
Hän yhdistää meidät."

(Virsi 454:1,2) 

Sunnuntai kului muuten rauhallisesti: päivitin matkakertomusta muutaman päivän eteenpäin kuvineen. Illalla olimme jälleen pelaamassa lentopalloa, minä kuukauden tauon jälkeen. Kiva oli tavata peliporukkaa ja mukavaa liikuntaa sai pelaamisesta. Ilma oli hyvä eikä tuullutkaan liikaa.  Pari viikkoa sitten on aloitettu taas kesän ajaksi lentopallonpeluu ulkona. Onneksi voin pelissä pitää jaloissa vaelluskenkiä, niin pystyin liikkumaan, vaikka tuo vasen jalka ei olekaan kunnossa.

 Marjaomenassa on ollut tänäänkin ahkeraa hyörinää ja pörinää.

 Nurmitädykkeet kukkivat pitkin pihaa.Nurmitädykkeen yhden kukan elinikä on lyhyt: aamulla avautuvan, meden täyttämän kukan teriö on loistavan sininen vain yhden päivän. Sitten se lakastuu.

 Tulikellukka on monivuotinen kukka, talvenkestävä ja peittävä, mutta ei leviä kasvupaikaltaan. Sitä voi lisätä siemenistä tai jakamalla.

Taas kerran piti tarkistaa mehiläispesät, lisätä laatikoita tarvittaessa ja tutkia, ovatko mehiläiset alkaneet rakentaa emokennoja. Ja olihan niitä: nyt ne emokennot on poistettu. Joka päivä on ollut hyvä katsella, ovatko mehiläiset alkaneet parveilla.

Kevään juhlaa

Koululaiset saivat tänään todistuksensa ja ylioppilaslakkinsa. Meillä lähisuvussa oli myös useammatkin lakkiaiset. Oli mukavaa olla juhlimassa ja riemuitsemassa.  

Ja kouluissa laulettiin tänään suvivirttä:

" Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on."

(VIrsi 571:1-3)

 Suven kunniaksi on marjaomenakin alkanut kukkimaan pihalla.

 

Japaninruusukvittenit kukkivat myös punaisenaan puutarhassa.

Pikkusydän on tuonut kukkansa esiin. Pikkusydämet muodostavat peittäviä mättäitäja kukkivat pitkään. Se myös leviää helposti jakamalla.
Oli mukavaa kierrellä puutarhassa katselemassa, mitä tänään on näkyvissä ja missä vaiheessa kasvit ovat nyt.

Mehiläinen oli keräämässä jaloillaan siitepölyä ja kärsällään mettä marja-aroniasta. 

Päivällä käväisivät ystävät ohikulkumatkallaan. He toivat ison joukon lasipurkkeja tullessaan kummitytöltäkin - hillopurkkeja on taas tulevaa varten. Kiitoksia!

Näillä kuvilla olen mukana valokuvatorstain haasteessa.

Raparperipiirakkaa, munaton ja laktoositon

Raparperipiirakan pohjataikinaan laitoin 8 dl vehnäjauhoja, 3 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl soodaa ja 2 tl vaniljasokeria sekä 250 g sulatettua laktoositonta margariinia. Nämä ainekset sekoitetaan ja otetaan kolmannes  toiseen astiaan. Lisätään 2 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja kananmunan verran vettä. Sekoitetaan ja levitetään leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. Litra-puolitoista raparperipaloja kiehautetaan -  ei pehmeiksi - ja levitetään /ripotellaan pohjataikinan päälle. Täytteeseen sekoitetaan purkki laktoositonta maitorahkaa ja 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia  sekä 3 tl vaniljasokeria ja 2 dl sokeria. Kaiken päälle levitetään muruseos, joka jäi pohjataikinan osasta. Paistoin piirakkaa noin ¾ tuntia 175 asteessa.

 Samalla lopusta raparperista tein raparperipuuron: lisäsin vettä, mannaryynejä, ripauksen suolaa ja noin desin hunajaa. Kunhan tuo seos jäähtyy, niin vatkaan sen vaahdoksi.

Sämpylätaikinaan tänään laitoin noin 8 desiä vehnäjauhoja, 2 desiä kaurahiutaleita, 2 desiä ruisjauhoja, 2 kuivahiivaa, 1 tl suolaa, 2 tl hunajaa, lorauksen öljyä ja ruokalusikallisen tyrnijauhetta. Vettä lisäsin niin paljon, että sain sopivan taikinan väännetyksi tukevalla lusikalla. 

Lipstikkaa laitoimme kuivumaan uunin päälle ja nokkosia on taas hienonnettu jo kuivina säilöön.

 Saksankirveli on kasvanut myös vauhdilla tänä keväänä ja on jo alkanut kukkia.

Aamulla piti lähteä röntgeniin tuon vasemman jalan takia. Riemu oli suuri sieltä lausunnon saatuani: ei murtumaa. Iltapäivällä kävin vielä lääkärissä ja sain vahvat tulehduskipulääkkeet tuota jalkaa varten. Eiköhän se siitä rauhoitu, jos maltan olla aloillani. Toki tuolla pakollisella kaupunkimatkalla samalla käväisin hankkimassa lahjoja juhlittaville.

Mökilläkin vihreää

Päivä alkoi hienosti. Nukuin kerrankin pitkään, peräti yhdeksään asti. Toki osaltaan syynä siihen oli, että yöllä jouduin etsimään lääkettä, jotta pystyin nukkumaan särkyjen vuoksi.

Aamupäivällä olimme helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän messussa. Kristus on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä. Hänen seuraajiensa tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan.  
Oli myös mukava tavata tuttuja tuon jumalanpalveluksen yhteydessä.

"Halleluja, kiitos Herran, suuren voitonruhtinaan.
Halleluja, kaikki valta Kristuksen on, kuninkaan.
Seurakunta, virran lailla päästä viesti valloilleen:
Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen."

(Virsi 339:1)

Päivällä oli mehiläisten vuoro saada huomiota. Eilen tulleet emot piti saada sijoitettua. Oli hyvä myös tarkistaa, mitä pesiin kuuluu.

 Mökillä sireenit kukkivat, niin siniset kuin valkoiset.

Lämmitimme saunan illansuussa. Sitä ennen oli mökillä monenlaista touhua. Kun olin ollut kuukauden käymättä mökillä, sillä aikaa siitepölyt olivat vallanneet mökillä joka paikan. Imurointia, putsausta, ikkunoiden pesemistä, kasvien istutusta...

Mökin puutarhassa oli vihreää ja tänään kosteaa. Marjapensaat olivat kukkineet, samoin perheomenapuu. Tuo perheomenapuu oli kukkinut tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaikkien kolmen lajin voimin. Raakileita saa vielä odotella tarkasteluun. Maa-artisokka oli noussut hyvin ja muutama perunantaimikin. Perunoita oli kyllä käyty tutkimassa ja näykkimässä, ehkä myyrä niitä vienytkin - hetken vielä odottelemme - iso myyränkolo ainakin perunamaassa jo oli. 

Pari luumupuutakin oli kukkinut. Mustikanraakileita on pihassa harvassa. Metsään asti en vielä kerinnyt lähteä tutkailemaan tilannetta.

Japaninruusukvittenit myös olivat punaisenaan ja valkoisenaan kukassa. Jos pölytys siellä mökillä onnistuu, niin toiveissa on saada keittää kvittenihilloa syksyllä. Kotonakin ovat nuo ruusukvittenit kukkineet runsaasti.

Yllätyksiä

 Posti toi uusia kotieläimiä. Tänä vuonna nuo uudet mehiläisemot on merkitty vihreillä pisteillä.

 Hevoskastanja kukkii meillä ensimmäistä kertaa.

Sataa. Niinpä ei paljon ole voinut ulkohommia tehdä. Toki mies on touhunnut puutarhassakin, mutta minä olen vielä laiskotellut sisällä. Pyykkiä, pyykkiä eli eilen ja viime yönä pestyjä pyykkejä olen lajitellut paikoilleen. Olen päivittänyt ahkerasti matkakertomusta lisäämällä siihen kuvia.

Soitin hierojalle ja sain ajan heti tälle päivälle. Se oli tosi iso onni. Hieroja tutki jalkani ja hieroi ne ja sanoi, että nyt olisi kyllä lääkäri paikallaan. Niinpä ajelin kotiin ja sain jopa lääkäriajan  vielä iltapäivällä,  vaikka onkin aattopäivä. Lääkärissä sain lähetteen röntgeniin, mutta sinne pääsen vasta perjantaina. Näet ehkä vasemmassa jalkapohjassa on rasitusvamma: marssimurtuma.

Alkuvaiheen oireena tuossa on rasituksen aikainen kipu. Rasitusmurtuma voi syntyä luuhun epätavallisen ja pitkäkestoisen rasituksen seurauksena. Ellei liikuntaa vähennetä, rasitusmurtuma pahenee ja kipua voi esiintyä myös kävellessä ja levossa. Niinpä niin, kun vaelluksella olivat vasemman jalan varpaat aina puuduksissa ja tajuamattani myös jalkapohja turvonneena, niin saattaa olla hankalampaankin. Tulehduskipulääkettähän söin siellä polvienikin takia.

No, tukevaa jalkinetta on joka tapauksessa pidettävä jalassa kävellessä ja pitäisi olla paljolti levossa. Enpä tuollaista osannut edes ajatella matkan aikana. Onneksi on sentään  matkavakuutus!