Assisiin asti pyhiinvaelluksella

Virsi 525:3,4 kertoo tunnelmiamme:
Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?
Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.

Sunnuntaiaamu. Eipä aamupalakaan ollut kuin vasta klo 8.30. Toki joku oli kerinnyt jo sitä ennen tutkailla kaupunkiakin. Kirkonkellot soivat usein ja kutsuvat myös ihmisiä messuun aikaisin aamulla. Täällä Italiassa kirkonkellot moukuvat kovaa ja pitkään eikä kukaan valita niiden äänien häiritsevän, ehkä pikemminkin päinvastoin.

Aamupala oli sopivan runsas. Hyvä, koska oli juustoa ja kinkkua ja leipää reilusti. Yleensähän on vain makeita leivonnaisia ja marmeladeja. Täällä Villa Verdessä saimme myös kahvin ja teen puolen litran mukista. Reilun kokoinen annos ja niin olivat eväätkin: Ison iso leipä, jonka välissä kinkkua ja juustoa sekä oli omena, vesipullo ja jopa servettikin pakattuna muovipussiin.

 Laudeksen jälkeen lähdimme matkaan vaeltamaan viimeisen pätkän kohti Assisia. Aluksi katuja pitkin, sitten tietä ja lopuksi polkua pitkin. Polku oli hyvin savinen ja nousi kai yli puoleen kilometriin.

Muutaman hengähdys- ja juomatauon jälkeen pysähdyimme matkan puolivälin paikkeilla niityn laitaan evästauolle ja pidimme siinä sen jälkeen vielä parinkymmenen minuutin mittaisen hiljaisen hetken. 

 Assisin katedtaali näkyi kauas.

Jatkoimme matkaa rauhalliseen tahtiin kiiveten ylös ja kävellen alas kukkuloita.  Kun pääsimme lähelle Assisia, meillä oli lepotauko ja rukoushetki. 

 

  

Lähdimme vähitellen nousemaan pitkää ylämäkeä hiljaisuuden vallitessa kohti Assisin kaupunkia. Assisin portilla pidimme jälleen rukoushetken. Sitten kuljimme katuja pitkin compostelaa eli pyhiinvaellustodistusta hakemaan pyhiinvaellustoimistosta. Siellä siinä meni aikaa, kun jokaisen tiedot ikää ja sähköpostiosoitetta myöten kirjattiin. 

Lopulta pääsimme lähtemään taas ylämäkeen kohti hotelliamme. Taas normaalisti suihku jne. Joku otti torkut, joku kävi tutkimassa jäätelötarjonnan, joku kirkossa messussa ja joku taisi keritä kaikki.
Iltaruoan saimme  tässä hotellissa. Jälleen alkupalana pastaa kuten joka päivä! Pääruokana leike ja salaattia ja jälkiruoaksi jäätelöä, (jos ei ollut laktoositon).

Täysikuu paistaa ja kävimme sitä terassilla yhdessä ihailemassa kuten kaupungin ja lähiseudun valojakin ennen nukkumaanmenoa.

Kostean yön jälkeen

Ilta-aterialle eilen kävelimme Biscinaan Agriculture Tenuta di Biscina - ravintolaan. Saimme hyvän ruoan ja sen jälkeen lähdimme kävelemään pimeässä takaisin noin 2,5 kilometriä Bellugelloon. (Osa ryhmästä pääsi kulkemaan parilla pikkuautolla ystävällisten ravintolanpitäjien toimesta.) Siellä yö sujui lattialla. Kaasulämmitin antoi hieman lämpöä ilmaa mutta kosteus oli kuitenkin lattiassa ja seinissä. Yö sujui huonosti makuualustan päällä makuupussissa (jonka sisällä sentään minullakin oli silkkinen lakanapussi antamassa lämpöä) minulla ja vieruskaverilla oli vielä patjan alla avaruuslakana eristyksenä, mutta se taisi antaa vain takaisin enemmän kosteutta. Lattia hohkasi kylmää ja kosteutta ja mm. päänalusena ollut fleeze oli aivan kosteanmärkä aamulla. Useimmat valvoivat yöllä monia tunteja, minä lähes koko yön.

Aamulla kasasimme kamppeemme ja lähdimme viluisina kävelemään reput selässä kohti edellisillan ravintolaa aamupalalle. Ravintolassa toimi onneksi netti, joten saimme viestejä kotiin tuosta 20 hengen lattiamajoitusyöstä.

Rukoushetken jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Valfabbricaa. Yksi meistä oli satuttanut edellisenä päivänä jalkansa, joten hän kulki tuon matkan kiertoteitä paljon enemmän kilometrejä maanteillä taksilla kuin me luonnossa. Hän pääsi sitten myös lääkäriin ja varvas putsattiin ja sidottiin. Isoin kipu hävisi verenvuodon mukana pois.

 

Me toiset vaelsimme muutaman kilometrin, noin viisi ja pidimme evästauon ja rukoushetken. (Tämä Biscinan linna näkyi koko päivän vaelluksen ajan. Sen juurelta lähdimme liikkeelle aamupalta.) 
sitten jakaannuimme taas kahteen ryhmään vaellusinnon ja -voinnin mukaan. Osa lähti kulkemaan tietä myöten ja osa vanhaa reittiä metsäistä polkua. Polku oli pääasiassa hyvä kulkea.

Eräässä risteyksessä oli iso risti, jonka luona otimme ryhmäkuvan.

Loppumatkan vaelsimme pitkin pientä tietä kaupunkiin. Samoihin aikoihin tuli toinenkin ryhmä. Olimme hieman pihalla, missä hotellimme on, mutta toiset huomasivat sen heti.

 Villa Verde on pieni perhehotelli, joka kuuluu tähän pyhiinvaellusketjuun. Vanha, vähän epäkäytännöllinen, mutta henkilökunta oli mukava ja ystävällinen ja avulias.

 Italiassa on monin paikoin Neitsyt Maria niin taloissa kuin tien vierissäkin kukitettuna.

 Päivän pyykki kuivui ikkunan saranoihin viritetyllä narulla auringossa ja tuulessa nopeasti. Sillä aikaa kävimme kaupungilla (1500 asukasta) jäätelöllä. Täällä saa myös laktoositonta sorbettia. Jäätelöitä on vaikka minkä makuisina. Parilla eurolla sai pienillä paikkakunnilla annoksen jossa oli kolmea lajia.

 Illalla meillä oli yhteinen laulu ja kokemusten vaihtohetki ennen iltaruokaa. Tässä pienessä hotellissa saamme vain aamupalan.

 Niinpä kuljimme läheiseen ravintolaan, jossa saimme alkupaloiksi retken ensimmäiset pizzat.
kuvat myöhemmin!

Vappumarssilla

Vappuaamuna saimme Gubbiossa hotellilla hyvän aamupalan jossa oli myös tummaa leipää ja juustoa ja kinkkua. Ja tietysti oli paljon makeita syötäviä.

Lähdimme puoli yhdeksältä kävelemään kohti seuraavaa yöpymispaikkaa.

Aamuhartauden pidimme noin puolen kilometrin jälkeen Church of Santa Maria della Vittoria kappelissa. Munkki Manuelo antoi meille leimat vaelluspassiimme.

Yhteishalaus lämmittää

 

Noin viiden kilometrin jälkeen pidimme tauon baarivierailulla. Matkaa jatkoimme vielä suhteellisen tasaisella tiellä.

Sitten alkoi jyrkkä nousu pilvisessä säässä asfalttitietä pitkin.

Taas askelsimme alas ja ylös. Taukopaikalla oli mahtavat maisemat ja eväiden nauttimista.
Viiden kärki, joukon nuorin ja vanhinkin lähti taukopaikalta varsinaista reittiä myöten. Toiset kuvittelivat oikaisevansa ja lähtivät kuraista polkua pitkin kulkemaan. Polku loppui ja niin kiipesimme ja konttasimme jyrkkää risuista ja karhunvattuista mäkeä ylös tielle.
Taas viisi päätti lähteä kulkemaan varsinaista reittiä myöten. Ensin tietä myöten, sitten polkua.

 Eräs meistä löysi polun varrella olevasta Chiesetta della Ripen kappelista vieraskirjan vierestä silmälasit, kokeili niitä ja huomasi ne sopiviksi ja otti mukaansa. Kuvitteli saaneensa itselleen uudet lukulasit. He vähän myöhemmin tavoittivat ryhmän italialaisia vaeltajia. Ja lasien löytäjä kysyi onko joku ryhmästä kadottanut lukulasinsa. Ja lasien omistaja löytyi!

Kaunista jyrkkää mutta mukavaa polkua oli ilo kulkea.  Monet korkeat mäet kiipesimme ja taas pujottelimme alas polkua pitkin. Yksi pysähdys oli mm. kaasuputken luona. Pari kertaa ylitimme joen kiviä myöten.

Loput ryhmästä lähtivät oikomaan toiselle tielle ja kuvittelivat pääsevänsä helpommalla ja lyhyemmällä matkalla kuin varsinainen reitti. He joutuivat sananmukaisesti ojasta allikkoon. Laakson ylittäminen kesti lähes kaksi tuntia ja joutuivat kaikkein korkeimpaan kohtaan matkan varrella. Lopulta he pääsivät isolle tielle ja pääsivät noin kilometrin jälkeen baariin lepäämään hetkeksi ennen matkan jatkamista - oli vielä viisi kilometriä jäljellä.

Bellugellon seurakuntasaliin sitten vihdoin pääsimme majoittumaan kirkon kellarikerrokseen. Salissa on betonilattia, kylmä tila, jossa ei ollutkaan mitään sisustusta. Oli kuitenkin talossa jopa kaksi suihkua ja pari pistorasiaa. Levitimme lattialle makuualustat, jotka olimme eilen ostaneet ja makuupussit.

Pyykit kuivuivat tuulessa ulkona verkkoaidassa. (Kuva JW)
Lähdimme kävelemään illalliselle ravintolaan noin kolmen kilometrin päähän. Illalla vielä takaisin. Päivän kävelysaldo lienee noin 30 kilometriä.