Virsi 525:3,4 kertoo tunnelmiamme:
Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?
Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.
Sunnuntaiaamu. Eipä aamupalakaan ollut kuin vasta klo 8.30. Toki joku oli kerinnyt jo sitä ennen tutkailla kaupunkiakin. Kirkonkellot soivat usein ja kutsuvat myös ihmisiä messuun aikaisin aamulla. Täällä Italiassa kirkonkellot moukuvat kovaa ja pitkään eikä kukaan valita niiden äänien häiritsevän, ehkä pikemminkin päinvastoin.
Aamupala oli sopivan runsas. Hyvä, koska oli juustoa ja kinkkua ja leipää reilusti. Yleensähän on vain makeita leivonnaisia ja marmeladeja. Täällä Villa Verdessä saimme myös kahvin ja teen puolen litran mukista. Reilun kokoinen annos ja niin olivat eväätkin: Ison iso leipä, jonka välissä kinkkua ja juustoa sekä oli omena, vesipullo ja jopa servettikin pakattuna muovipussiin.
Laudeksen jälkeen lähdimme matkaan vaeltamaan viimeisen pätkän kohti Assisia. Aluksi katuja pitkin, sitten tietä ja lopuksi polkua pitkin. Polku oli hyvin savinen ja nousi kai yli puoleen kilometriin.
Muutaman hengähdys- ja juomatauon jälkeen pysähdyimme matkan puolivälin paikkeilla niityn laitaan evästauolle ja pidimme siinä sen jälkeen vielä parinkymmenen minuutin mittaisen hiljaisen hetken.
Assisin katedtaali näkyi kauas.
Jatkoimme matkaa rauhalliseen tahtiin kiiveten ylös ja kävellen alas kukkuloita. Kun pääsimme lähelle Assisia, meillä oli lepotauko ja rukoushetki.
Lähdimme vähitellen nousemaan pitkää ylämäkeä hiljaisuuden vallitessa kohti Assisin kaupunkia. Assisin portilla pidimme jälleen rukoushetken. Sitten kuljimme katuja pitkin compostelaa eli pyhiinvaellustodistusta hakemaan pyhiinvaellustoimistosta. Siellä siinä meni aikaa, kun jokaisen tiedot ikää ja sähköpostiosoitetta myöten kirjattiin.
Lopulta pääsimme lähtemään taas ylämäkeen kohti hotelliamme. Taas normaalisti suihku jne. Joku otti torkut, joku kävi tutkimassa jäätelötarjonnan, joku kirkossa messussa ja joku taisi keritä kaikki.
Iltaruoan saimme tässä hotellissa. Jälleen alkupalana pastaa kuten joka päivä! Pääruokana leike ja salaattia ja jälkiruoaksi jäätelöä, (jos ei ollut laktoositon).
Täysikuu paistaa ja kävimme sitä terassilla yhdessä ihailemassa kuten kaupungin ja lähiseudun valojakin ennen nukkumaanmenoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti