Ilta-aterialle eilen kävelimme Biscinaan Agriculture Tenuta di Biscina - ravintolaan. Saimme hyvän ruoan ja sen jälkeen lähdimme kävelemään pimeässä takaisin noin 2,5 kilometriä Bellugelloon. (Osa ryhmästä pääsi kulkemaan parilla pikkuautolla ystävällisten ravintolanpitäjien toimesta.) Siellä yö sujui lattialla. Kaasulämmitin antoi hieman lämpöä ilmaa mutta kosteus oli kuitenkin lattiassa ja seinissä. Yö sujui huonosti makuualustan päällä makuupussissa (jonka sisällä sentään minullakin oli silkkinen lakanapussi antamassa lämpöä) minulla ja vieruskaverilla oli vielä patjan alla avaruuslakana eristyksenä, mutta se taisi antaa vain takaisin enemmän kosteutta. Lattia hohkasi kylmää ja kosteutta ja mm. päänalusena ollut fleeze oli aivan kosteanmärkä aamulla. Useimmat valvoivat yöllä monia tunteja, minä lähes koko yön.
Aamulla kasasimme kamppeemme ja lähdimme viluisina kävelemään reput selässä kohti edellisillan ravintolaa aamupalalle. Ravintolassa toimi onneksi netti, joten saimme viestejä kotiin tuosta 20 hengen lattiamajoitusyöstä.
Rukoushetken jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Valfabbricaa. Yksi meistä oli satuttanut edellisenä päivänä jalkansa, joten hän kulki tuon matkan kiertoteitä paljon enemmän kilometrejä maanteillä taksilla kuin me luonnossa. Hän pääsi sitten myös lääkäriin ja varvas putsattiin ja sidottiin. Isoin kipu hävisi verenvuodon mukana pois.
Me toiset vaelsimme muutaman kilometrin, noin viisi ja pidimme evästauon ja rukoushetken. (Tämä Biscinan linna näkyi koko päivän vaelluksen ajan. Sen juurelta lähdimme liikkeelle aamupalta.)
sitten jakaannuimme taas kahteen ryhmään vaellusinnon ja -voinnin mukaan. Osa lähti kulkemaan tietä myöten ja osa vanhaa reittiä metsäistä polkua. Polku oli pääasiassa hyvä kulkea.
Eräässä risteyksessä oli iso risti, jonka luona otimme ryhmäkuvan.
Loppumatkan vaelsimme pitkin pientä tietä kaupunkiin. Samoihin aikoihin tuli toinenkin ryhmä. Olimme hieman pihalla, missä hotellimme on, mutta toiset huomasivat sen heti.
Villa Verde on pieni perhehotelli, joka kuuluu tähän pyhiinvaellusketjuun. Vanha, vähän epäkäytännöllinen, mutta henkilökunta oli mukava ja ystävällinen ja avulias.
Italiassa on monin paikoin Neitsyt Maria niin taloissa kuin tien vierissäkin kukitettuna.
Päivän pyykki kuivui ikkunan saranoihin viritetyllä narulla auringossa ja tuulessa nopeasti. Sillä aikaa kävimme kaupungilla (1500 asukasta) jäätelöllä. Täällä saa myös laktoositonta sorbettia. Jäätelöitä on vaikka minkä makuisina. Parilla eurolla sai pienillä paikkakunnilla annoksen jossa oli kolmea lajia.
Illalla meillä oli yhteinen laulu ja kokemusten vaihtohetki ennen iltaruokaa. Tässä pienessä hotellissa saamme vain aamupalan.
Niinpä kuljimme läheiseen ravintolaan, jossa saimme alkupaloiksi retken ensimmäiset pizzat.
kuvat myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti