Aika kuluu nopeasti, liian nopeasti

 Tiistaina oli jälleen Senioriforum Salpausselän kirkolla. Siellä oli tällä kerralla psykologian tohtori Anja Laurila aiheenaan Mukavat ja hankalat tunteet kertomassa muun muassa tunnelukoista.

Osa haitallisista tunteista, joita miellä on taipumus tuntea, perustuu haitallisiin skeemoihin, joiden takana on epätosia uskomuksia ja ajatuksia. Näemme itsemme ja tulkitssemme ympäristöä vinoutuneesti. Haitallinen skeema on eräänlainen virheellisen teema, vääristävät silmälasit, joiden pohjalta ajattelemme, tunnemme ja toimimme. Tunnelukko = haitallinen skeema. 

Asenne ratkaisee.

Toisinaan netistä löytyy helmiä: Omaksumalla kielteisen asenteen ja muistuttamalla ihmisille jatkuvasti heidän heikkouksistaan asetat heidät kosketuksiin virheittensä ja vikojensa kanssa, ja heidän käyttäytymisensä tulee entistä pahemmaksi. Kun asennoidut positiivisesti ja keskityt heidän vahvoihin puoliinsa, saatat heidät yhteyteen hyvin puolien kanssa ja heidän käytöksensä paranee.

 Keskiviikkona oli hieno ilta teatterissa: Myrskyluodon Maija. Esitys ei tuntunut yhtään pitkältä, vaan elin siinä mukana koko ajan. Myrskyluodon Maijahan on kotimainen musikaali selviytymisestä, elinikäisestä rakkaudesta ja elämästä luonnon sylissä. Tämä musikaali perustuu Anni Blomqvistin romaaniin.

Torstaina sain olla kollegan kanssa taas kerran maailmaa parantelemassa ja illalla oli vielä luovan kirjoittamisen kurssi, jossa kirjoitimme tarinoita tai runoja kuvista. Minulle nuo kuvat kertoivat synnytyksestä ja niin tein kertomuksen esikoiseni syntymästä.

 Isänpäivän aamuna valmistui isänpäiväkakku kermoineen ja koristeluineen: karpaloita ja suklaarouhetta.

Olin vaihteeksi isänpäivänäkin töissä: oli jumalanpalvelus ja ristiäisetkin.

 Sana tälle päivälle:  Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. (1.Pietarinkirje 3:9-11)

Ehtoolehdon pakolaiset koukuttivat

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Teos 2014).
Ehtoolehto-sarjan lukeminen on jatkunut lopusta alkuun. Vielä on sarjan ensimmäinen teos lukematta. Kun katsoin kirjastojen asettamia luokituksia, niin toisissa tämä oli romaaneissa, toisissa dekkareissa eli jännityskirjoissa. Ehtoolehdon jännitysjutut ovat vähän samaa luokkaa kuin Mma Ramotswen hyvänmielen dekkareissa: ei peloittavia ja yöunia menettäviä. Aivan sopivia meikäläiselle. Mukavaa luettavaa, todella koukuttavaa. Minna Lindgren osaa kertoa aikaansitovasti ja tuo esille todellisia ongelmia.

Tällä kerralla Ehtoolehdossa alkaa remontti. Talossa ei voi asua melun, pölyn, vedenpuutteen ja sähköttömyyden takia remontin keskellä. Asukkaat muuttavat pois yhtä lukuunottamatta, joka asustelee eri huoneistoissa remontin siirtymisen mukaan lähinnä patjansa ja reppunsa sisällön kera. Päähenkilöt Siiri ja Irma kumppaneineen muuttavat kolhoosiin eli asumaan yhteen ja monenlaista heille taas tapahtuu, myös selvitettävää.

Lukuhaasteen edelliseen päivitykseen ei ole uutta lisättävää tämän kirjan myötä.

Helppo munaton, laktoositon kakkupohja ja muita leivonnaisia

Isänpäiväksi oli tehtävä täytekakku. Tänään sitten paistoin laktoosittoman, munattoman kakkupohjan. Siinä oli 4 desiä vehnäjauhoja, 3 desiä sokeria, 3 teelusikallista vaniljasokeria sekä saman verran leivinjauhetta. Sekoittelin nämä kuivat aineet ja lisäsin puoli desiä öljyä ja kaksi desiä appelsiinimehua. Pikaisesti sekoitin nuo ja valutin seoksen pellille leivinpaperin päälle ja muodostin neliöksi. Paistoin noin 13 minuuttia 200 asteessa kypsäksi. Jäähdytin ja leikkasin levyn neljään osaan.

Näin kaupassa pussin, jossa luki Fröknäcke. Innostuin siitä tekemään gluteiinitonta siemennäkkileipää. Meille on tulossa kohtapuoliin vieraaksi keliaakikko, joten nyt tein jo valmiiksi tämän siemennäkkileivän. Pussissa oli 350 grammaa siemeniä: auringonkukansiemeniä,  seesaminsiemeniä, kurpitsansiemeniä, pellavansiemeniä, psylliumsiemeniä ja chiasiemeniä. Ohjeessa neuvottiin kulhoon laittaamaan siemenien päälle neljä desiä kuumaa keitettyä vettä ja kolme ruokalusikallista öljyä, sekoittaa ja antaa hautua kymmenisen minuuttia. Sitten seos levitetään kahdelle pellille ohueksi, pinnalle hieman suolaa, voi ripotella yrttejäkin. Silottelin ruokalusikalla pellillä taikinaa ja paistoin noin 45 minuuttia per pellillinen 175 asteisessa uunissa.

Leivoin myös tiramisuleivoksia. Ohjeen mukaelin Hesarin kuukausiliitteessä olleen Valion ohjeesta laktoosittomaksi ja munattomaksi. Pohjaan laitoin 75 grammaa voita, kolmeneljäsosa desiä sokeria, kaksi ja neljäsosan desiä vehnäjauhoja, ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja teelusikallisen leivinjauhetta sekä vettä sen verran, että tuli sopiva taikina. Rasvan ja sokerin vaahdotin ja lisäsin kuivat aineet ja lopuksi veden. Taikinan laitoin voideltuihin, korppujauhotettuihin silikonivuokiin (12 koloa) pohjalle ja reunoille sormin painellen.  Täytteeseen tuli 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa, Violaa, ja purkki, 200grammaa, creme fraichea, laktoositonta myös. jotka sekoitin vaahdoksi desin sokeria kanssa. Lisäsin kolmeneljäsosa desiä vahvaa kahvia (Africafeesta) ja neljännesdesin palinkaa sekä neljä ruokalusikallista perunajauhoja. Sekoittelin kaikki tasaiseksi ja laitoin vuokiin taikinan päälle. 

Paistoin leivoksia parikymmentä minuuttiia 175 asteessa. Jäähtyneenä otin pois leivonnaiset vuoistaan ja  sirottelin teesiivilän avulla kaakaojauhetta vielä leivoksien päälle.

Ja tottakai taas lämpiäisleipää eli sämpylät näin lauantaina.

Uunijuusto savolaiseen tapaan ternimaidosta

Ternimaidosta tehty uunijuusto on ylivertainen herkku miehen mielestä. Hän valmistaa ja syö sitä ns. savolaisen mallin mukaan. Uunijuustoon hän laittaa vahvaa ternimaitoa litran verran ja litran kevytmaitoa. Sekaan hän vispaa pari kananmunaa ja kaksi teelusikallista suolaa. Lasikulhoon koko annos ja lähes tunti 175 asteisessa uunissa. Ja herkku on valmis.

Savolaista (tai ainakin jänissaarelaista) uunijuustoa voidaan syödä eturuokanakin perunoiden, kalan ym. kanssa tai sellaisenaan vaikkapa aamiaisena.  Ei siis mitään makeaa siihen mukaan.

Kun hämäläinen nauttii uunijuustoa, hän syö sitä jälkiruokana. Uunijuuston päälle ripotellaan sokeria ja kanelia tai hilloa ja tuo juusto lusikoidaan maidon kera.

Pimeää

MakroTexin aiheena tällä viikolla on PIMEÄ.

 

Illan pimeyttä kylällä. Vain muutamat valot loistavat.

Pimeyttä?

Lapsenlapsia ja töitä

Pyhäinpäivän seutu on ollut aikamoista vauhtia. Pyhäinpäivänä olin toimittamassa kaksi messua. Toinen oli sovittu jo aikoja sitten, mutta toinen tuli yllättäen, kun sen toimittaja sairastui. Pyhäinpäivän messuissa luetaan aina vuoden aikana, siis pyhäinpäivästä pyhäinpäivään,  kyseisessä seurakunnassa tai seurakunnan osassa kuolleet ja  heille sytytetään kynttilä. Joissakin seurakunnissa on tapana, että omaiset käyvät sytyttämässä kynttilän alttarialueella oleviin kynttiläjalkoihin. Toisaalla seurakunnan työntekijä tai vapaaehtoinen sytyttää kynttilän. Toisaalla kynttilät sytytetään messuun yhteydessä, toisaalla messun jälkeen tai iltakirkoissa.

Pyhäinpäivänä muistellaan sekä kaikkia kristikunnan martyyreita että muita uskossa Kristukseen kuolleita. Pyhäinpäivän kirkollinen väri on punainen. Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien  kuten Stefanuksen 26.12. ja Henrikin 19.1. päivinä.

Lapsenlapsia tuli äitinsä kanssa viikonlopuksi. Olipa taas mukavaa touhuta heidän kanssaan. Tosin oli paljon muutakin ohjelmaa: yhden lapsen tuparit ja yhdet 8-vuotispäivät osuivat myös tuolle pyhäinpäivälle. 

Sunnuntaina tapasimme sitten taas yhden lapsen perhettä ja tietysti lapsenlapsia. Tällä kertaa vierailimme heidän luonaan. 

Ja sitten taas pelaamaan lentopalloa, vaikka olin satuttanut jalkani. Pyhäinpäivän iltana näet nousin tuolille laittamaan uunin päällä olevan pellin kiinni. Kun astuin tuolilta alas, astuin koko painollani yhdellä jalalla jonkun legon päälle ja niin sain taas pari varvasta hajalle. Eipä meinaa mahtua jalkine jalkaan... Mutta lentopalloa silti olin pelaamassa!

Maanantaina oli taas työpäivä: kastekeskustelu. Samalla matkalla sitten lähdin vielä käymään mökillä. Tarkoitukseni oli hieman haravoida, kun oli kaunis, lämmin ilma (yli 10 astetta). Orvokitkin kukkivat vielä saunan luona. Pakkanen ei ollut niitä vienyt. Kurkistin pihassa olevan kiven viereen, mahtaisiko olla suppiksia. Ja olihan niitä! Niinpä tein sienilenkin lähimetsässä - isojen saappaiden kera. Ja innostuin sitten lähtemään vielä toiseenkin suuntaan uudelle sieniretkelle. Suppilovahveroita ja yksi isohko kantarellikin löytyi.

Aurinko alkoi painua mailleen, kun tein lähtöä kotiin. Olin kuvitellut jopa jääväni yöksi mökille, mutta tulikin huomiseksi töitä: päivänavuksia. Niinpä lähdin kotiin valmistelemaan seuraavan päivän  hommia. 

Sana tänään: Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.
( Sananlaskut 10:12)

Tästä se alkoi

Anoppi oli neulonut miehelleni liian isot sukat. Ne olivat olleet laatikossa vuosikausia. Mies pyysi minua ne pienentämään. En ollut kymmeniin vuosiin neulonut mitään, mutta kävin hommaan käsiksi muutama vuosi sitten. Purin kärjistä pitkän pätkän ja neuloin kärkikavennuksen uudelleen.

Innostuin. Nyt olen sen jälkeen neulonut satoja sukkia. Nämä uusimmat, Kertut, valmistuivat Novitan lilasta Seiskaveikka Aaposta eilen noin 38-39 numeroiseen jalkaan. Sukat painavat 101 grammaa. On se kumma, vaikka kerässä luvataan 100 grammaa lankaa, niin en ole montaakaan kerää löytänyt, jossa olisi juuri se määrä - yli ei koskaan, mutta ali usein. Aapossa pitäisi olal 100 grammaa, mutta ei ollut. Niinpä onneksi oli samanväristä toinenkin kerä ja nyt kerään jäi enää 94 grammaa lankaa - eipä tule toisia Kerttuja siitä langasta.
Aapo-lanka on ehkä hieman paksumpaa kuin tavallinen seiskaveikka.