Kessu-Possu ja muita pakinoita

 Pullia diakoniatyön hyväksi olin leipomassa tänä aamuna. Meitä oli neljä naista touhuamassa aamupäivän ja niin teimme seurakunnan eri tilaisuuksiin lähes 500 pikkupullaa. Oli mukavaa touhuta ja yhdessä syntyi nopeasti tulosta. Toki oli maanantai: Mr Murphy oli myös aiheuttamassa monenlaista. Mutta kaikesta selvittiin.

Iltapäivällä oli taas elämänkertakirjoittamisryhmän kokoontuminen. Kun on iso joukko kirjoittajia ja aiheena on aika kuten tunti. Tunnin mittainen tapahtuma oli kirjoitusaiheena. Saimme todella monta hyvin erilaista tuntitarinaa. Joku niistä poikii ehkä lehdenkin sivuille. Joukossamme on ahkeria mielipidekirjoittajiakin. Itse kirjoitin yhden unisen aamun yhdestä tunnista.

Monet ovat kirjoittaneet kirjoja. Monen kirjoittajan kirjoja olen lueskellut myös viime aikoina.
Päivi Rämön Rouva Pelakuun tarinoita lueskelin joskus myös Kirkonseutu-lehden edeltäjästä Kotikirkosta. Hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa tässä kirjassa Rouva Pelakuu, valitut pakinat II (2015) pakinoitaan. Niissä on seikkailemassa usein poika sekä Sisko, hänen ystävänsä Pöhkö-koiransa kanssa. Rouva Pelakuu katselee maailmaa tavallisista poikkeavista näkökulmista. Hauskaa ja koskettavaa ja ajateltavaa.

Kessu-possu oli yksi kertomuksista. Kaupassa rouva Pelakuu kuunteli kassajonossa juttua: Ei, kulta, ei osteta tänään pipareita, muuten äidin rahat eivät riitä tupakkaan. Sitten vielä myöhemmin: Jäikös tupakkaraha. Jäi, mutta ei bussirahaa. Jaksatkos kävellä kotiin? Rouva Pelakuuta raivostutti kuulemansa niin paljon, että kauppakassi tavaroineen vieri lattialle. Tupakanostaja poikieen tuli avuksi ja kiitokseksi rouva Pelakuu päätti viedä heidät kotiin autollaan. Samalla hän kuuli totuuden tupakantuskasta: Me leikitään, että äiti tupakoi ja laitetaan säästöpossuun, Kessu-possuun, aina tupakka-askin hinta joka päivä. Sitten meillä on varaa matkustaa lomalla jonnekin lämpimään.

Koskettava on myös Veikko Huotarisen kirja Rakkaani on muistisairas. (Hai 2015). Huotarinen hoitaa puolisoaan hellästi. Hän kertoo monista vaikeuksista, mitä Alzheimer tuo tullessaan vuosien myötä. Miten sidottu onkaan omaishoitaja huollettavaansa. Miten hankalaa on saada apua edes hetkeksi. Miten pääsisi lomalle edes pariksi päiväksi. Miten vaikeaa on saada niitä tukia, joihin on oikeutettu, edes hoitotukea.

Huotarinen kertoo, että puoliso on hidas kaikessa toiminnassaan ja kadottaa usein tavaroitaan, joita sitten etsitään eikä läheskään kaikkea löydy. Samoin puoliso usein sotkee huoneensa mullin mallin etsiessään jotain, mitä luulee kadottaneensa tai väittäää omistaneensa. Mm. mies joutuu nukkumaan silmät ja korvat puoliavoinna yökaudet. Kun puoliso lähtee yöllä liikeelle ehkä vessareissulle, on mentävä perässä, että tietää, minne toinen lähtee ja mitä tapahtuu.
Onko tämä tulevaisuutta meilläkin, kun/jos toinen meistä menettää jossakin vaiheessa muistinsa.

Löysin vanhan katekismukseni ja aloin sitä lueskella. Sivut olivat miltei irti - oli tuota kirjaa ahkerasti tutkittu aikoinaan. Olin tehnyt siihen rippikoulussa monia merkintöjä. Oppituntimuistiinpanot löytyivät lyijykynällä merkittyinä. Jonkinlaisia kyllästymisenilmauksia lieni, kun omaa nimikirjoitustanikin olin kirjoitellut niin kansiin kuin sivuille monen monta kertaa. Ulkoahan silloinkin yli puoli vuosisataa sitten opeteltiin katekismusta. Nykyiset rippikoulujen oppikirjat ovat aika tavalla toisenlaisia. samat asiat, mutta eri tavalla esilletuotuina.

Kirjan kannessa luki: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus. Hyväksytty Suomen kuudennessatoista varsinaisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1948. Painettu Sisälähetysseuran kirjapainossa Pieksämäellä.

Kertomuksia Kristillisen elämän alalta lähemmin liittyen evankeliumiteksteihin kodeissa ja pyhäkouluissa kerrottaviksi. koonnut Rob. Hernberg. Suomen ev.lut. Pyhäkouluyhdistyksen kustantama. Hämeenlinna 1907. Tämä yli sata vuotta sitten painettu kirjanen on lastenlasten isoisän isoisän kokoama teos. Siinä on etusivulla lastenlasten isoisän isän omistuskirjoitus. Olen voinut tämän kirjasen kertomuksia käyttää yhä vielä soveltaen erilaisissa hartauksissa. Toki olen mukauttanut nykykielelle nuo kertomukset. Onneksi osaan lukea fraktuuralla painettua tekstiä, jolla tuo kirja on painettu.

Nämä tänään esitellyt kirjat pitävät sisällään lukuhaasteen kohtia 3, 14, 18, 22, 23, 25, 32, 37, 39, 45 ja 47.
 

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani 
45. Kirja, joka pelottaa sinua
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
47. Hauska kirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari
50.  Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Nukketeatteriesityksiä lapsille ja lastenmielisille

Jeesus, meidän perheestä tänään tahdon kiittää.
Moni muisto lämpöinen meidät yhteen liittää

Välillä kun riidellään, joku kovin suuttuu.
Auta, että sovuksi paha mieli muuttuu.

Vanhempaa kun väsyttää, Jeesus, voimaa anna.
Suuria ja pieniä sylissäsi kanna.

Anna levon hetkiä. Turha kiire poista.
Auta, että jokainen kuuntelisi toista.

Siunaa meidän perhettä, Jeesus, rukoilemme.
Sinä meidät lahjaksi annoit toisillemme.

(Virsi 748) Tätä virttä laulettiin jumalanpalveluksessa.

Päiväkerhotyön 70-vuotisjuhlamessu oli kirkossamme tänään. Suomen luterilaisen kirkkomme päiväkerhotoiminta viettää parhaillaan 70-vuotisjuhlavuottaan teemalla ”Pieni on suurin”. Paljon lapsiperheitä oli kirkossa. Saarnana oli Nukketeatteri Sananjalan näytelmä aiheesta Tuhlaajapoika. Vertaus kertoo isästä ja hänen kahdesta pojastaan. Nuorempi pojista pyysi saada perintöosansa etukäteen. Isä suostui tähän, ja poika lähti maailmalle tuhlaamaan isänsä hänelle antamaa perintöä. Köyhdyttyään poika meni sikopaimeneksi. Lopulta poika palasi isänsä taloon. Hän pyysi isältään päästä tämän palvelijaksi, koska ei mielestään enää ansainnut, että häntä kutsuttaisiin tämän pojaksi. Mutta isä pyysi riemuiten poikaa tulemaan takaisin omaksi pojakseen ja järjesti juhlan poikansa paluun kunniaksi.
Vanhempi poika suuttui tästä. Hän ihmetteli, miksi isä järjesti juhlan hänen vastuutonta elämää eläneelle veljelleen, vaikkei ollut koskaan järjestänyt juhlaa hänelle. Tähän isä vastasi, että tämä vanhempi poika oli jatkuvasti ollut hänen luonaan, mutta nuorempaa poikaa piti juhlia, koska hän oli ollut poissa ja sitten palannut.
Vertausta olisi kuvaavampaa kutsua vaikkapa nimellä 'Isän rakkaus'.Vertauksessa kummatkin pojat olivat syntyneet isänsä lapsiksi ilman omaa ansiotaan, mutta kuitenkin he kokivat joutuvansa ansaitsemaan pojan aseman ja isän hyväksynnän. Me tarvitsemme Jumalan rakkautta, joka johtaa meitä syntiemme tunnustamiseen. Ja sen tunnustamiseen, että me tarvitsemme Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Siksi isä avaa sylinsä ja kutsuu luokseen eksyneen, yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi Isä tulee meitä vastaan juosten, avosylin, rakastaen ja anteeksi antaen.

Pikkusiskokin seurasi innokkaasti näytelmää.

Juhla jatkui leirikeskuksessa sopparuokailun ja kakkukahvien jälkeen. Päiväkerhotädit lauloivat potpurina kerholauluja ja saimme leikkiä niitä samalla lasten kanssa. Pikkusiskokin osasi laulut ja leikki samalla. Lapsetkin pääsivät esiintymään niin kirkossa jo kulkueena kuin laulaen ja laulamassa täälläkin juhlassa he olivat.

 Leirikeskuksen seinällä on päiväkerholaisten töitä. Seinillä oli myös paljon kuvia seurakunnan päiväkerhoista vuosien varrelta. Taisivat siellä olla tututkin lapset!

Nukketeatteri Sananjalka on kiertävä kristillinen nukketeatteri. Sananjalka tarjoaa nukkenäytelmiä ja Tarinataikurin esityksiä. Sananjalka esiintyi vielä juhlan lopuksi ja isoimmat lapset olivat lattialla aivan edessä ja pienimmät vanhempiensa sylissä. 

Valkoista vilahtaa

Olin käväisemässä kauppakeskuksessa ostoksilla. Valkoista sielläkin vilahti. Nyt on jo se aika vuodesta, jolloin alan vältellä kaikkia kauppakeskuksia ja muita sellaisia paikkoja. Jotenkin en jaksa päästä tuollaiseen kaupalliseen tunnelmaan mukaan.

Tänään on eri puolilla ollut ns. joulun avauksia. Monet joulumyyjäiset kokoavat katsojia ja ehkä ostajiakin. Paljon oli kaunista katseltavaa. Tarjolla on ollut pääasiassa monenlaista syötävää ja käsitöitä. Toki juuri joulumyyjäiset ovat monelle tuotteiden tekijälle vuoden tuottoisinta aikaa. Ja siksi mekin niihin osallistumme.

Viime yön aikana ja aamupäivällä sateli lunta. Aamulla herätessäni oli maa valkoisena. Monen harmaan päivän jälkeen lumi valaisi maisemaa.

Jos olivat pupusetkin taas kierrelleet ympäri puutarhaa, niin minäkin tein pienen lenkin. Nyt suurin osa puista ja pensaista on suojattu pupusilta. (Tosin nuo mokomat kerkisivät ennen suojauksia hieman nakerrella mm. tyrnejä.)

 Vähitellen pääsee luonto talvilepoon.

Mies onneksi vaihtoi autoon eilen talvirenkaat. Olipa hyvä ajella työreissukin kiemuraisilla teillä, kun tiesi, että jonkin verran pitoa löytyy.

Lukuhaasteeseen luettavia riittää vielä

Kirsti Mäkisen Pulpetin Henki (Otava 1915) kertoo kouluelämästä, opettajista, oppilaista ja opetusmenetelmistä muisteluiden kautta. Kun itse olen työskenenllyt koulussa, niin jo kirjan otsikko kiinnosti minua. Kouluneuvos Kirsti Mäkinen on toiminut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana nelisenkymmnetä vuotta. Vuosista suurimman osan hän oli SYK:n opettajana Helsingissä.

Opettajainhuoneen sisustus saattaa pienine yksityiskohtineen kertoa opettajien ja eri oppiaineiden arvojärjestyksestä. 
Koulukirjasto mahtui yhteen lukittuun kaappiin. Tässä koulussa suomen kieli ei todellakaan ollut koulun tärkein oppiaine. Asialle piti varmaan tehdä jotain.
Ja  Kirsti Mäkinen teki. Hän puhui, kirjoitti lehtiin, teki oppikirjoja, kehitti monin tavoin äiidnkielenopetusta koulussa aktivoiden oppilaita kirjoittamaan, näyttelemään jne. Hän toimi yo-kirjoitusten sensorina, oppiaineen kouluttajana ja montaa muuta.
Mielenkiintoista luettavaa tässä elämäntarinassa, joka samalla on äiidnkielen opetuksen historiaa.

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan ensimmäinen osa Kuolema Ehtoolehdossa (Teos 2013) on jälleen mielenkiintoista luettavaa. Harmi vain, että jouduin lukemaan tämän sarjan lopusta alkuun. Kirjassa seurataan Palvelutalo Ehtoolehdon asukkaiden ja henkilökunnan tempauksia. Kirja alkaa Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut. Siiri oli noin 94-vuotias. Siiri oli lukenut sanomalehdestä, että jos eli yli 90-vuotiaaksi, ei enää vanhentunut. Siirin mies ja kaksi lapsistakin olivat jo aikapäiviä sitten kuolleet. 

Aika monta henkilöä kirjassa kuolee - suotta tämä ei ole dekkari. Anna-Liisa, Siiri, Irma, Margit, Eino, ja suurlähettiläs ovat kirjan päähenkilöitä, jotka selvittelevät monenlaisia sattumuksia. Ehtoolehdossa muutama henkilö joutuu yllättäen dementiaosastolle eli Ryhmäkotiin, kun he ovat olleet liian tietäväisiä tai uteliaita. Ja sitten alkaa tapahtua.

Norjalainen Espen Ottosen on tarttunut kirjassaan Minun homoseksuaalit ystäväni, Kymmenen tapaa suhtautua homoseksuaalisiin tunteisiin (Uusi tie 2010) kuumaan aiheeseen. Hänelle oli valjennut, että kristityt homoseksuaalit elivät kovan paineen alla. Homoyhteisöt pitivät heitä pettureina ja toiset kristityt antoivat kielteistä palautetta. Homoseksuaalit ei ole yhtenäinen joukko, jolla on samat näkemykset.

Ottosen haastatteli monia homoseksuaaleja ja heistä kymmenen henkilöä kertoo kirjassa tarinansa. Osa heistä kertoi nimellään tarinansa, osa halusi pysyä tuntemattomana kirjassa. Kaikilla ihmisillä on ei-toivottuja seksuaalisia tunteita. Kaikki ihmiset joutuvat suitsemaan seksuaalisuuttaan. Ratkaisevaa ei ole se, millaisia seksuaalisia tunteita meillä on, vaan se, mitä me niille teemme, toteaa yksi haastateltavista.

Mark Twainin kerrotaan sanoneen, että hän ei ymmärtänyt niitä, jotka olivat huolissaan niistä raamatunkohdista, joita he eivät ymmärtäneet. Häntä itseään vaivasivat enemmän ne kohdat, jotka hän todella ymmärsi. - Tuo sopinee tämän kirjan sanomaksi.

Nämä kirjat pitävät sisällään lukuhaasteen kohtia 1, 3, 10, 14, 27, 49.

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani 
45. Kirja, joka pelottaa sinua
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
47. Hauska kirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari
50.  Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Iloinen jälleennäkeminen

Tähän aikaan vuodesta on vielä yllättävän lämpimiä päiviä. Tänäänkin vielä, vaikka jo viikonlopuksi on lupailtu säätiedotuksissa pakkasta ja muutenkin kylmenevää. Niinpä lähdimme vielä mökille ja metsälenkeille ämpärien kanssa. Uutta suppiskasvustoa on tullut edellisten pakkasten jälkeen. Jopa aika isojakin sieniä löysimme. Jopa kantarellinkin vielä.

Aamupäivällä kuljimme lähimetsiä ja kävelin hakkuaukioiden kautta "Karhukalliolle" asti. Karhukallio on saanut nimensä - siis olemme me sen nimittäneet sillä nimellä - koska siellä vieraili muutama vuosi sitten karhu puolukassa; jalanjäljet ja puolukanriivinnät paljastivat  tuon mesikämmenen vierailun. Karhukalliolla on pieni suonlämpäre, josta löysin karpaloitakin tänään puolisen litraa. Suppiksia tällä ensimmäisellä retkellä en paljoa nähnyt. Onneksi mies löysi sentään niitä reilusti.

Toisen poimintareissun alkumatkan teimme peräti autolla. Niin oli nopeampaa päästä suppispaikoille. Kierttelimme siellä ensin tuttuja paikkoja. Mustikoita ja puolukoita  kasvoi edelleen varvuissa. Puolukat olivat jopa vielä maukkaita, mutta mustikat hajosivat jo käsiin. Nyt löysimme myös uusia  suppilovahveropaikkoja ja saimme ämpäreihimme ihan hyvät saaliit. Putsaamista taas riittää!

Aamulla oli aivan sumuista ja kosteaa vielä. Järven vesikin oli jo neljä astetta.
Tällä mökkireissulla tärkeänä tehtävänä oli laittaa vene talviteloilleen. Toki oli tärkeää myös lisätä rotanmyrkkyä vajaan, josta taas edellisellä kerralla laitetut myrkyt oli viety parempaan talteen.

Edellisellä kerralla mökillä käydessämme löysin yllätyksekseni kadoksissa olleen autoni avaimen. Olin luullut tiputtaneeni sen jollekin puolukkapaikalle järven taakse. Sieltä sitä etsin monen monta kertaa. Kun laitoin viime kerralla mökillä rotanmyrkkyä, niin huomasin palkin alla avaimen. Se oli tippunut kai vastaavassa tilanteessa huomaamattani taskustani. Nyt näin sen, kun yritin saada lossan narua irti. Hiiri oli kulkenut lossan kanssa huussin lattian alta ja naru, jolla lossa oli kiinni oli kiertynyt jonnekin. Irrotin narun ja vedin sitä ja samalla näin tuon avaimen. Säästinpä ison summan, koska autonavaimen teettäminen  ei ole kovin halpaa.

Illalla oli vielä normaali keskiviikon jumppa, tänään painojen kera. Kylläpä sen jälkeen oli jo aika vetelä olo ja jaloissa tuntui jo sienimetsässä kävelyn ja kyykistelyn jälkeen rankalta saatikka sitten tuon jumpan jälkeen.

Kerttu-sukkia ja piparileipojaisia eli kardemummapiparit.

Pikkusiskon toi isä aamulla ennen töihin menoaan meille. Monenlaista puuhaa riitti tänäänkin. Isoveli teki eilen vikkelästi isopalaisen ison palapelin ja niin tänään pikkusiskokin. Ei siinä kauan nokka tuhissut, vaikka kuvio olikin sekalainen.

Eilen valmistimme pikkusiskon kanssa piparitaikinan: Kardemummapiparit. Taikinaan tuli 250 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 2 desiä siirappia, 3 teelusikallista inkivääriä ja 4 teelusikallista kardemummaa. Nuo ainekset kiehautettiin ja laitettiin lepäämään eli jäähtymään hetkeksi. Sitten lisättiin desi vettä ja teelusikallinen psyllium-jauhetta (kananmunan korvikkeeksi) sekoitettiin taikina tasaiseksi ja lisättiin litra vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu 3 teelusikallista ruokasoodaa. Taikina laitettiin viileään odottelemaan.
Niinpä tänään, kun isoveli oli tullut koulusta, aterioinut ja  tehnyt läksynsä, niin pääsimme yhdessä leipomaan pipareita. Kylläpä nuo lapset osaavat jo hyvin kaulia ja saavat myös piparit pellille. Ja minulle jäi sitten paistaminen. Syömisestä pitivät kaikki huolen.

Valkoiset Kerttu-sukat valmistuivat jo ainakin viikko sitten, mutta ovat jääneet postaamatta. Tänään sain neulottua pinkit.
Valkoiset Kertut ovat sopivat noin 38 numeroiseen jalkaan. Ne on jälleen neulottu Seiskaveikasta 47/48 silmukalla ja painavat 96 grammaa.
Pinkit Kertut ovat neulotut Nallesta ja painavat 53 grammaa. Niissä on sama silmukkamäärä kuin noissa toisissakin, mutta terän koko pituus on 20 senttimetriä. Sukat lienevät noin 7-vuotiaalle sopivat. (Ovat menossa joululahjaksi!)

Aamupalalla

 

Tämän viikon teemana MakroTex-haasteessa on AAMUPALA.

Aamupala on päivän tärkein ateria. Se käynnistää sopivasti hereille ja päivän hommiin.

Pakastimessa on ollut tänä vuonna reilusti mustikoita. Ne ovat terveellisiä ja maukkaita. Silloin, kun syön laktoositonta maustamatonta jogurttia ja mysliä aamupalaksi, laitan usein myös mustikoita sekaan. Ja mustikoiden päälle tietysti hunajaa, koska sitä meillä riittää omaankin käyttöön.

Usein kuitenkin valmistan pikapuuron: Kourallinen pikakauraryynejä tai muita pikahiutaleita, siihen lautaselle vettä hanasta sekaan ja mikroon pariksi minuutiksi. Sitten puuron sekaan marjoja ja hunajaa tai jotakin omatekoista  hilloa sekä laktoositonta rasvatonta maitoa (eikä lainkaan suolaa). Puuro on lämmintä ja siksi minulle mieluisampaa kuin jogurtti aamulla.

Ruisleipää syön juuston kera. Toisinaan leivän päällä on lisäksi kurkkua tai paprikaa tai jotain muuta kuten siemeniä.

Usein myös lämmitän mikrossa tuon juustoleivän. Silloin nuo siemenet tarttuvat juustoon hyvin eivätkä tippuile leivältä (samalla leipä myös tuoreutuu). Leivän kera juon haudutettua teetä (eikä se tee ole pussiteetä!). Usein myös juon teetä ilman leipääkin. Myös teehen on hyvä laittaa hunajaa mauksi. Jos en laita teehen hunajaa, naukkailen teelusikallisen hunajaa muuten aamupalan yhteydessä. Hunaja on terveellistä monin tavoin.

Ja teenjuonnin yhteydessä otan myös päivän tablettiannoksen: D-vitamiinia 50 mg ja magnesiumia 375 mg.