Aamupäivällä kuljimme lähimetsiä ja kävelin hakkuaukioiden kautta "Karhukalliolle" asti. Karhukallio on saanut nimensä - siis olemme me sen nimittäneet sillä nimellä - koska siellä vieraili muutama vuosi sitten karhu puolukassa; jalanjäljet ja puolukanriivinnät paljastivat tuon mesikämmenen vierailun. Karhukalliolla on pieni suonlämpäre, josta löysin karpaloitakin tänään puolisen litraa. Suppiksia tällä ensimmäisellä retkellä en paljoa nähnyt. Onneksi mies löysi sentään niitä reilusti.
Toisen poimintareissun alkumatkan teimme peräti autolla. Niin oli nopeampaa päästä suppispaikoille. Kierttelimme siellä ensin tuttuja paikkoja. Mustikoita ja puolukoita kasvoi edelleen varvuissa. Puolukat olivat jopa vielä maukkaita, mutta mustikat hajosivat jo käsiin. Nyt löysimme myös uusia suppilovahveropaikkoja ja saimme ämpäreihimme ihan hyvät saaliit. Putsaamista taas riittää!
Tällä mökkireissulla tärkeänä tehtävänä oli laittaa vene talviteloilleen. Toki oli tärkeää myös lisätä rotanmyrkkyä vajaan, josta taas edellisellä kerralla laitetut myrkyt oli viety parempaan talteen.
Edellisellä kerralla mökillä käydessämme löysin yllätyksekseni kadoksissa olleen autoni avaimen. Olin luullut tiputtaneeni sen jollekin puolukkapaikalle järven taakse. Sieltä sitä etsin monen monta kertaa. Kun laitoin viime kerralla mökillä rotanmyrkkyä, niin huomasin palkin alla avaimen. Se oli tippunut kai vastaavassa tilanteessa huomaamattani taskustani. Nyt näin sen, kun yritin saada lossan narua irti. Hiiri oli kulkenut lossan kanssa huussin lattian alta ja naru, jolla lossa oli kiinni oli kiertynyt jonnekin. Irrotin narun ja vedin sitä ja samalla näin tuon avaimen. Säästinpä ison summan, koska autonavaimen teettäminen ei ole kovin halpaa.
Illalla oli vielä normaali keskiviikon jumppa, tänään painojen kera. Kylläpä sen jälkeen oli jo aika vetelä olo ja jaloissa tuntui jo sienimetsässä kävelyn ja kyykistelyn jälkeen rankalta saatikka sitten tuon jumpan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti