Syksyistä joulukuuta

Vielä pari mehiläispesää piti käydä tutkimassa mökkireissulla. Eipä tänään ilma tuntunut lainkaan joulukuiselta. Muistelimme, että jonakin vuonna olimme tähän aikaan, itsenäisyyspäivän aattona. hiihtämässä.

 Mökin pihassa kukkivat orvokit. Muutama hiiri oli jäänyt kiinni lossaan ja kaikki rotanmyrkyt olivat hävinneet astiastaan. Vesimyyrät olivat tehneet kekojaan ja kolojaan ahkerasti.

Lämmin, aurinkoinen päivä oli hyvä viettää metsässä suppiksia poimien. Löysimme vielä puolukoitakin, mutta emme sentään niitä keräilleeet kuin suuhun.

Järven veden lämpötila oli 2,5 astetta, mutta ilma taisi olla päivällä peräti viitisen astetta. Lehtisellerit olivat alkaneet  kasvaa ja sain niistä maukasta vihreää. Samoin viinisuolaheinä teki uutta lehteä ja mintunlehtiäkin nypin vielä mukaan.

Eilen sain valmiiksi Olga-mallin sukat. Nämä painavat 58 grammaa. Sukat on neulottu Nallesta 64 silmukalla varsi ja 56 silmukalla resorista eteenpäin. Nämä lienevät sopivat 36 numeroiseen jalkaan.

Sana tänään:  Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. (Psalmi 25:5)

Lusikkaleipiä ja lanttulaatikoita

Lusikkaleivät kuuluvat perheemme joululeivonnaisiin. Yhdessä valmistamme niitä aina ennen joulua. Tänään oli tämän vuoden lusikkaleipien leivontapäivä. Lusikkaleipätaikinaan laitoin 400 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 4 teelusikallista vaniljasokeria, 2 teelusikallista soodaa (vaihtoehtona olisi ollut 4 teelusikallista leivinjauhetta) ja 8 desiä puolikarketia vehnäjauhoja.
Kiehautin voin miedossa lämmössä teräskattilassa välillä sekoitellen noin vartin ajan. Kun vaahto alkoi laskeutua, kaadoin voin kulhoon. Lisäsin sekoittamatta kulhoon sokerin ja laitoin kulhon  jääkaappiin jäähtymään kunnolla muutamaksi tunniksi. Sitten vispasin lusikalla vaahdoksi seoksen, lisäsin loput ainekset yhdessä sekaan ja sekoittelin taikinan kevyesti. Laitoin vielä hetkeksi, kai puoleksi tunniksi seoksen jäähtymään. Sitten etsimme vanhat syvät pikkulusikat, joilla olemme aina tehneet lusikkaleipämme. Mies tasoitteli veitsellä, minä sormilla taikinan lusikkaan. Sormella sitten vedimme taikinan lusikasta pellille leivinpaperin päälle. Tein myös muutaman isomman lusikkaleivän omalla kummilusikallani.
Paistoin lusikkaleivät noin 7-8 minuuttia 175 asteessa.

Tänä vuonna täytimme lusikkaleivät karpalohyytelöllä ja osan viinihyytelöllä. Tuosta annoksesta tuli 87 valmista leipää. Vasta myöhemmin, jos sittenkään, sokeroimme nämä.
ps. Nämä lusikkaleivät onnistuivat hyvin: Niistä tuli suussa sulavia.

Koska uuni oli lämmin, niin tein pikaisesti teeleipäsiä. Tässä on porkkanasoseen jämät (Päivällä keitimme painekattilassa vielä kellarista löytyneitä pikkuisia porkkanoita perunoiden ohella. Porkkanat kuorin ja soseutin pakasteeseen),  vähän öljyä, hunajaa, suolaa, seesaminsiemeniä, kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja sekä nesteenä jogurttia ja vähän vettäkin. Tuorejuuston kanssa nämä maistuivat iltapalaksi.

Aamusella kuorin ja paloittelin pari kiloja lanttuja painekattilaan, jossa ne keitin. Sitten kaadoin nesteen pois ja otin ritilän myös pois ja soseutin sauvasekoittimella lantut. Lisäsin seokseen pari desiä kevytkermaa, reilun teelukallisen suolaa, kolme ruokalusikallista siirappia, puoli desiä korppujauhoja, muskottipähkinää, inkivääriä ja valkopippuria. Löystytin seoksen keitinnesteellä sopivaksi. Seoksen jaoin neljään vuokaan, joihin pinnalle ripottelin korppujauhoja ja margariininokareita. Paistoin laatikot uunipellin päällä vähän yli tunnin 175 asteessa.

Mies halkoi tänään pihasta kaadetun isonison kuusen pöllejä. Onneksi meillä on halkomakone, muuten noiden pöllien haloiksi hakkaminen olisi aikamoisen iso työ.

Elämän suolaa

Tämän viikon Valokuvatorstaissa (388. haaste) on haasteena SUOLA.

Lukeminen on minulle tärkeää: sitä elämän suolaa. Nyt olen viimeksi lukenut Reetta Meriläisen muisteluksia kirjoittamisen oppaiden ohella.

Reetta Meriläisen Tytön tie (Kirjapaja 2015) kertoo Helsingin Sanomien uutispäätoimittajana, toimittajakoulun johtajana  ja urheilutoimittajana toimineen maalta lähteneen Pirhosen perheen keskimmäisen tyttären elämästä.

Reetta Meriläinen  kertoo mielenkiintoisesti elämästään ja taustoistaan. Kuvaukset kodista, koulusta, perheen elämästä 1950- ja 1960-luvulla tuovat mieleen vastaavaa omasta elämästäni.

Meillä oli järjestäjävuorot. Järjestäjä avasi ikkunat välitunniksi ja pyyhki liitutaulun puhtaaksi. Märän sienen ja liidun hajua on vaikea unohtaa.   Kun tuli ruokatunnin aika, järjestäjä haki apurinsa kanssa ruoan. Muodostettiin jono,  ja opettaja jakoi emalisangoista ja isoista kattiloista ruoan lautaselle. Syötiin pulpeteissa, joiden kansille oli viritetty omatekoiset ruokaliinat. Ennen ruokailua luettiin tai laulettiin ruokarukous. Koulu tarjosi lämpimän ruoan, oppilaiden laukuista löytyivät eväsleivät ja maitopullot.

Meriläinen kertoo myös työvuosistaan ja niiden iloista ja raskaudestakin. Sattumat ja johdatukset edetä työssä toivat elämään vaikutusmahdollisuuksia ja kohtaamisia monenlaisten ihmisten kanssa.
Uutispäätoimittajana  Meriläinen vastasi Helsingin Sanomien  uutistoiminnoista, henkilöstöasioista ja uudistushankkeista, esimerkiksi verkkohankkeesta: Minua nimiteltiin verkkouskovaiseksi. Pidin nimitystä kehuna. 

Minulle tuo kirja oli opettavainen vihje kirjoittaa omaa elämänkertaa. Se antoi monta hyvää vinkkiä, mitä voisi kirjoittaa. Kirjaa lukiessani tunsin samaistuvani moniin kirjoittajan lapsuudenkokemuksiin.

Tämä kirja osuu lukuhaasteen kohtiin 1, 14 ja  22. 

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani 
45. Kirja, joka pelottaa sinua
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
47. Hauska kirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari
50.  Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Sinapinväriset Kertut valmistuivat matkalla

Tiistaipäivä kului todella nopeasti, kun jo aamulla ennen kahdeksaa lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua lapsenvahdeiksi. Vasta yhdeksän maissa näki kunnolla neuloa sukkaa. 

37 numeroiseen jalkaan sopivat sukat valmsituivat sinapinkeltaisesta seiskaveikasta ja ne painavat 94 grammaa. Sukat on neulottu Kerttu-mallilla 47/48 silmukalla. Hankin tällaista lankaa monta kerää, joten sinapinkeltaista on tulossa myöhemminkin.

 Olimme jonkin aikaa lapsenlapsen seurana. Kylläpä tämä nuorin lapsenlapsi on vilkas ja vauhdikas.

Vilkkaudestaan huolimatta hän jaksaa keskittyä pitkään lueskelemaan kirjoja. Eläimet kiinnostivat eniten. Ja etenkin sellaiset kirjat, joissa saa avata luukun ja kurkistaa sen alle.

Keskiviikkona oli taas kuukauden markkinapäivä lähikaupungissa. Niinpä minäkin lähdin markkinoille palelemaan. Aikamoinen viima puhalsi.
Samalla reissulla katselin taas liikkeiden ikkunoita ja bongasin tällaisen seimen käsityöliikkeen ikkunasta. Siinä henkilöhahmot olivat virkattuja.

Pikkuisen lunta on maassa täälläpäin. Valkoisen harmaana vielä on maa ruohon pilkistäessä lumen alta esiin. Torilla joillakin oli vielä suppiksiakin myynnissä. Olin luullut niiden jo paleltuneen, mutta vielä nuo näyttivät aivan hyviltä, jos ne heti laittaa ateriaksi tai kuivaa. Vieläköhän mökin tienoilta löytyisi suppiksia?

Jouluradiokin soi taas adventista lähtien

 

Joululaulut soivat jo meilläkin. Olen aloittanut jouluradion kuuntelemisen netin kautta ja välillä myös radiosta. Kuunnellessani  neulon sukkia tai teen  kotitöitä. 

Jouluradio aloitti toimintansa pääkaupunkiseudulla vuonna 2003 ja joulumusiikin pää-äänenkannattaja löysi heti kuulijansa. Jouluradio on laajentunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna 2015 Jouluradion kuuluvuusalueella asuu jo yli 3,6 miljoonaa ihmistä. 

Jo ensimmäisestä adventista lähtien loppiaiseen asti soivat jouluradion kautta joululaulut. Jokainen kuulija voi valita myös useasta eri kanavasta, millaisia lauluja hän haluaa kuunnella. Yleinen jouluradio,  Ruotsinkielinen pohjoismaisia joululauluja esittävä, Kauneimmat joululaulut, Rouhea joulu, Lasten joululaulut, Xmas, Klassinen joulu sekä Eestinkielinen jouluradio tarjoavat jokaiselle kuulijalle sopivaa joulumusiikkia.

Kauneus ja komeus on katsojan silmissä

MakroTex-haasteessa kuvataan tällä viikolla: MIESIHANNE - KAUNEUS - KOMEUS 

Tässä ihana mieheni

Komeita veljeksiä! Osa miehen seitsemän veljeksen kaartista. Nämä miehet ovat todella ahkeria ja aikaansaavia kuten toisetkin veljensä.

Eikös olekin tuossa vasemmalla komea nuorukainen, ilmeisesti veljensä ottamassa rippikuvassa.

Isä silloin ennen kauan sitten 1920-luvulla. Nuo vanhat kuvat ovat perintönä tulleet minulle. Ja isä sitten viimeisinä elinvuosinaan. En muista tarkkaa aikaa, milloin tuo  kuva hänestä on, lienee vuodelta 1988 - siis ennen digiaikaa!

Porkkanalaatikko, laktoositon ja munaton

Joulua varten olen ajatellut vähitellen laittaa ruokia  pakastimeen. Ensimmäiseksi valmistin porkkanalaatikoita. 

Pakasteessa oli valmista syksyllä tehtyä porkkanasosetta. Otin sieltä vähän yli litran verran keitettyä ja hienonnettua porkkanasosetta, Lisäksi seokseen 2,5 desiä riisiä keitettynä 6,5 desissä vettä, 4 ruokalusikallista siirappia, 2 teelusikallista suolaa, ropauksen mustapippurijauhetta, ja sen verran (noin litran) laktoositonta punaista maitoa, jotta seoksesta tuli sopivan löysää. Pinnalle ripottelin korppujauhoja ja margariininokareita. Jaoin seoksen neljään 7,5 desin vuokaan. Paistoin tunnin verran 200 asteessa.

Sana tälle päivälle: Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.  Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."  (Valitusvirret 3:21-24)

Eilen oli ensimmäinen adventti ja myös kirkossa sytytettiin ensimmäinen adventtikynttilä. Saimme laulaa Hoosiannaa.

Tänään jouduin käymään kaupungissa. Jouluvalot ovat ne samat vuosien vanhat tutut valot, joita on mukava katsella.. Valokuja johtaa Ristinkirkolta kaupungintalolle.

 Monien kauppojen ikkunoissa on seimiastelmia.