Puolukka punertaa

Ensimmäiset puolukat löysin, kun tein metsäkävelyn. Olipa kuivaa. Kuljin pitkin metsiä ja polkuja ja löysin puolisen litraa marjoja: mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vattua ja jopa mustaa viinimarjaa - pensas oli taisi olla lintujen  tekosia. Toki näillä seuduilla en olettanutkaan olevan paljon marjaa, koska mustikoita ei tänä vuonna ole kovin paljon saatu. Ja nyt kaikki vähätkin loput ovat linnut syöneet. Puolukat alkavat sentään kypsyä. Ne ovat pieniä kuivia ja aika olemattomia, ellei löydy sopivia kosteikkoja, soisia mättäitä.

Tomaatit punertuvat mökin seinustalla. Punaista ja vihreää löytyy!

Ainahan mummon mökillä on pelargoneja.

Tällä viikolla MakroTex-haasteessa aiheena on kuvata vastavärejä. Voi valita tai kuvata  kaikkikin väriparit! Kuvasin vain punavihreää.

- punainen / vihreä

- violetti / keltainen

- sininen / oranssi

Enonkoskella

Vietimme pari päivää Enonkoskella miehen ja parin hänen veljensä kanssa. Lauantaina meillä oli sukukokous. Paikkana oli ihana vanha Kievari Enonhovi. 

Enonhovi on mainekas majatalo- ja ravintola Enonkosken keskustassa.  Enonhovin yrittäjä Raili Pölönen tekee hyvää maukasta ruokaa ja sitä on riittävästi.

Kievarirakennuksen runko on  Hovimäen 165-vuotias kartano. Michail Tichanoff, joka 1850-luvulla paitsi omisti kartanon, pyöritti kylällä myös sahaa ja lasitehdasta. Kun joukko työntekijöitä hukkui paluumatkalla kirkkoveneellä Kerimäeltä 1858, Tichanoff rakennutti vielä kylälle oman kirkon, perusti kirjaston sekä palkkasi papin ja opettajan.

Sukukokouksen ohella vierailimme  kotiseutumuseossa ja tutustuimme kirkonkylän muihin nähtävyyksiin kuten hiekkaveistoskilpailun satoon, Enonkosken kivisiltaan ja

Koskenvarteen ja juoksurappuihinkin.

Sunnuntaina tutustuimme Enonkosken kirkkoon, Koloveden luontotupaan ja vanhaan hautausmaahan sekä Kyynelniemen hautausmaahan.

Kirkon rakentamisen ja seurakunnan toiminnan alkamisen taustalla oli enonkoskelaisten aktiivisuuden lisäksi veneonnettomuus, joka tapahtui syksyllä 1858. Historiankirjat kertovat, että väki oli palaamassa kirkkoveneellä Kerimäeltä kirkkomatkalta Ylä-Enonvettä myöten. Järvellä nousi kova tuuli ja vene kaatui: veneessä olleista kahdestatoista ihmisestä kahdeksan hukkui. Tämän onnettomuuden kerrotaan olleen vahva sykäys oman kirkon ja papin saamiseen. Onnettomuuden muistoksi on Enonkosken kirkon tornissa oleva risti suunnattu järvelle päin - eikä pääsisäänkäynnin suuntaan.

Enonkosken ensimmäinen kirkko palveli seurakuntalaisia vain reilun parinkymmenen vuoden ajan (1859-1884). Kirkko tuhoutui ilmeisesti salaman sytyttämässä palossa kesällä 1884. Uusi kirkko valmistui jo syksyllä 1886. Seurakunta toimi tehdasseura-
kuntana vuosina 1859-1876 ja rukoushuoneseurakuntana vuosina 1876-1909. Seurakunta on toiminut itsenäisenä vuodesta 1909 lähtien. Enonkosken seurakunta liittyi 1.1.2013 Savonlinnan seurakuntaan kappeliseurakuntana.

Koloveden luontotupa on Enonkoskella entisessä 1800-luvulta peräisin olevassa sahan makasiinissa. Sijaintipaikka kauniin kosken rannalla tekee siitä tunnelmallisen käyntikohteeen. Luontotuvassa on näyttely Koloveden kansallispuiston luonnosta ja sieltä saa tietoa Koloveden lisäksi myös seudun muista matkailuasioista.

Matkalla Ihamaniemeen on vielä Hanhivirran lossi. 

Vierailimme Ihamaniemellä miehen ja hänen sisarustensa entisessä koulussa ja asuntolassa, joka on nykyään Enonkosken luostariyhteisön hallussa. Asuntolaan tulivat pitkämatkalaiset, lähinnä saariston lapset asumaan koulupäivien ajaksi. Siihen aikaan oli keskiviikkona vapaata ainakin alaluokkalaisilla ja tietysti lauantaina oli koulupäivä. Kelirikkoaikoina ei kotiin päässyt edes viikonloppuna. 

 

Ihamaniemen entinen koulu, nykyinen luostari

 

Luostariyhteisön Pyhän Kolminaisuuden kappeli. Vietimme siellä myös hartaushetken.

Vanha koulun harmoni.

Vaaleanpunaiset Kertut ja lilat Valepalmikot

Vaaleanpunaiset Kerttu-sukat valmistuivat tänään Seiskaveikan Eerosta. Neuloin ne taas tämän saman ohjeen mukaan kuin monta kertaa aikaisemminkin. (https://pappilanelamaa.blogspot.com/2019/08/kertut-tulossa-jalleen-ohjeineen.html).
Sukat lienevät sopivat 38 numeroiseen jalkaan. Ne painavat 97 grammaa. 

Aloitin samalla automatkalla, kun nuo Kertut valmistuivat, myös uudet sukat. Tällä kertaa neulon valepalmikkoa Novitan lilasta Nallesta kolmosen puikoilla. 
Valepalmikkoa neuloin viiden silmukan kuviolla.

Ohje: Varressa on 55 silmukkaa. Tämä valepalmikkokuvio on viidellä jaollinen. Puikoillaan 15,10, 15, ja 15 silmukkaa.

Aluksi tein resoria kolme oikein, kaksi nurin neljä kerrosta, sitten valepalmikkokuviota:

  1 krs:  1 nostetaan neulomatta, 2 oikein ja vedetään nostettu silmukka kahden oikean silmukan yli, 2 nurin.

  2 krs:  1 oikein, langankierto, 1 oikein, 2 nurin.

  3 -4 krs:  3 oikein, 2 nurin.

Näitä neljää kerrosta toistetaan.

Kantapäähän on otettu kolme oikeaa silmukkaa 15 silmukan puikolta ja  siten kantapäässä on  28 silmukkaa ja jalkaterän päällä 27 silmukkaa. Kantapää vahvistettuna.

Löysäpipoisten KyJy 2019
1. Miesten sukat ruskeasta ja kirjavasta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.6. Valmiit 6.7. Paino 127 grammaa.
2. Sirkka-sukat lilasta Eerosta. Aloitettu 5.7. Valmiit 21.7. Paino 99 grammaa.
3. Kerttu-sukat turkoosinsinisestä Seiskaveikasta. Aloitettu 22.7. Valmiit 30.7. Paino 97 grammaa.
4. Anemone-sukat Nallesta, väri 533. Aloitettu 1.8. Valmiit. Paino grammaa. 
5. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikan Eerosta. Aloitettu 3.8. Valmiit 11.8.  Paino 97 grammaa. 
6. Valepalmikko-sukat lilasta Nallesta. Aloitettu 11.8. Valmiit. Paino grammaa.

Elokuun kiireitä

 

Mehustus meneillään. Kymmenen mehumaijallista olen keitttänyt ja lähes sata pullollista on talven varalle,  lapsille ja lapsenlapsillekin tarjolla: mustaa, punaista, valkoista, vaaleanpunaista ja vihreää viinimarjaa.
Vielä on parin maijallisen marjat odottamassa poimijaansa. Pullopyykkikin on jo liossa. nyt loppuivat valmiiksi pestyt pullotkin jo.

MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on ELOKUU.

Mantelipuu

Olipa ystävyysseuran hallituksen kokous. Seuramme oli saanut Pécsin Suomi-Unkari seuralta lahjoituksena taulun, Lumikukkulan mantelipuu, joka piti sijoittaa jonnekin säilöön. Niinpä sain tuon taulun kotini seinälle "hoitoon". 
Crisaly Gabrielin maalaama akvarelli on nyt meillä. Pécsiläinen mantelipuu eli  tuon taulun Lumikukkulan mantelipuu valittiin vuonna 2018   vuoden puuksi Euroopassa kaikkiaan 15 kandidaatin joukosta.

Valitettavasti tuon taiteilijan nimi ei oikein käy selvästi ilmi tuossa taulussa, joten pitänee se selvittää Pécsistä

Kertut tulossa jälleen ohjeineen

Vaaleanpunaisesta Eerosta aloin neuloa Kerttu-mallin sukkia. Tämä malli on siitä mukavaa neulontaa, että sitä voi tehdä missä vain enkä tarvitse ohjetta mukana. 47 silmukkaa ja 11,12,12, ja 12 puikollaan. 1. ja 4. puikolla koko varsi yksi oikein yksi nurin. Keskimmäisillä puikoilla mallikuviota kärkikavennukseen asti. Pohja sileää aina oikein. Vahvistettu kantapää.

Alkuperäinen ohje,Uhoavan gnun ohje  löytyy Ulla neuleista: http://www.ullaneule.net/mummo09/ohjeet_kerttu.html.


Löysäpipoisten KyJy 2019
1. Miesten sukat ruskeasta ja kirjavasta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.6. Valmiit 6.7. Paino 127 grammaa.
2. Sirkka-sukat lilasta Eerosta. Aloitettu 5.7. Valmiit 21.7. Paino 99 grammaa.
3. Kerttu-sukat turkoosinsinisestä Seiskaveikasta. Aloitettu 22.7. Valmiit 30.7. Paino 97 grammaa.
4. Anemone-sukat Nallesta, väri 533. Aloitettu 1.8. Valmiit. Paino grammaa. 
5. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Eerosta. Aloitettu 3.8. Valmiit. Paino grammaa.
 

Bulevardi

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia (Tammi 2017).  Toimittanut ja suomentanut Sirke Happonen, joka on Tove Janssonin tuotantoon perehtynyt tutkija ja tietokirjailija. 

Tove Jansson oli kirjailija, kuvittaja, taidemaalari, sarjakuvantekijä ja pilapiirtäjä. Tähän kirjaan on koottu kirjoituksia, novelleja ja esseitä,  joita on julkaistu mm. eri lehdissä 1930-luvulta 1990-luvulle asti. Tekstejä on 16. Janssonin tekstit ovat tässä kirjassa alkuperäiskuvitustensa kanssa. Niiden lisäksi kuvituksia on myös kirjoitusten väleissä. Nuo välikuvitukset ovat ilmestyneet toisten kirjoittajien lehtikirjoitusten yhteydessä. 

Laiturielämää-kirjoitus (vuodelta 1937) kuvaa ihmisten saapumista laiturille odottamaan kaupungista saapuvaa yhteysalusta. Laiturilla ovat niin vakiasukkaat kuin kesäasukkaatkin. Kesäasukkaat näytetään huvittavina.  Heihin on vain totuttava, mainitsee Jansson. 

Täältä nyt esimerkiksi huopaa paikalle Maisteri. Hän kuluttaa kaiken aikansa haalimalla vajoista ja ullakoilta kaikenlaista vanhaa roinaa, jonka omistaminen saisi toiset häpeämääön silmät päästään. Ja rouva kuljeksii ympäriinsä säkkikangashameessa, jonka helmat ovat aivan hapsuiset, eikä hänen punaisissa narukengissään ole edes kärkiä.

Tove Janssonilla itsellään oli Pellingin saaristossa saari Klovharun. Hänkin oli kesäasukas, vaikka hän piti itseään miltei vakiasukkaana, koska monet kesäasukkaat olivat vain vuokralaisia tai täyshoitolaisia. 

Toinen novelli, joka tavallaan liittyyy myös Pellinkiin, on Saari (vuodelta 1961). 
On yllättävän paljon ihmisiä, jotka kulkevat ympäriinsä ja unelmoivat saaresta. Näin alkaa tämä novelli. Itse Janssonkin oli aikansa unelmoinut saaresta ja sitten lopulta saanut sen hankituksi. 

Saarella näkee kuinka meri muuttuu alinomaa, ranta nousee ja vajoaa ja hakee uuden muodon, kasvit kasvavat ja kuolevat ja ilmestyvät uudelleen jossain odottamattomassa paikassa, puut ja pensaat kestävät myrskyn. Ja kaikki, mitä on kerran rakentanut, rapistuu luonnollista tietä.

Saarella hän ei viettänyt koskaan talvea, vaan oli siellä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Tässä novellissa hän kuvaa saarta ja sen rauhaa ja ongelmiakin: 
Ongelmat ovat yksinkertaisia ja ne voidaan ratkaista. vesi loppuu tai sataa sisään. Puu on kaatua tuulessa, metso on rikkonut ikkunan, verkko kadonnut. 

Mukavaa oli lukea, miten eri aikakausina elettiin ja miten elämä muuttui vuosikymmenien myötä. Hyvä kokoelma tämänkjin vuoksi. 

Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
36. Kirjassa ollaan yksin
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Aikuisten lukudiplomi: