Elämä kulkee syntymän ja kuoleman välillä. Työ liikkuu molemmissa ääripäissä. Niin tämäkin viikonloppu taas. Eilen sain olla hautajaisissa, huomenna puolestaan syntymäpäivillä ja ristiäisissä messun lisäksi.
Siunauksissa on useimmissa kirkoissa / kappeleissa seitsenhaarainen kynttelikkö.
Mökilläkin kerkesin olla vuorokauden verran. Seuraakin sain: Lapsi lapsineen tuli mökille. Mustikat ja puolukat tekivät mökin pihasta kauppansa, järvellä oli mukava soudella ja rantasauna oli nautintoa, kun pääsi suoraan saunasta hyppäämään veteen. Leivoimme mustikkapiirakkaa ja paistoimme vohveleita verannalla ja kiukaalla makkaraakin.
Mökillä on joitakin vanhoja pelejä, jotka ovat olleet jo omien lapsien lapsuudessa perheessämme. Niinpä Othelloa ja muistipeliä oli kiva pelata nykyäänkin.Othello on lautapeli, jota pelataan 8x8-ruutuisella laudalla
asettelemalla ja kääntämällä kaksipuolisia, kiekkomaisia nappuloita,
joiden toinen puoli on musta ja toinen puoli valkoinen.Pelaajan asettaa vuorollaan yhden nappulan tyhjään ruutuun oma väri
ylöspäin siten, että uusi nappula rajaa yhden tai useamman vastustajan
värisen nappulan oman väristen nappuloiden väliin joko suoraan tai
viistoon. Pelin tarkoituksena on saavuttaa enemmistö oman värin nappuloita pelin lopussa.
Teimme myös metsäretken tänään. Löysimme kantarelleja, suppilovahveroita, mustikoita ja puolukoita sekä kaikenlaista muuta metsään kuuluvaa. Sauvatkin löytyivät kuivista oksista. Oli mm. jännää kokeilla, pystyykö kävelemään rungolla puolen metrin korkeudessa.
Metsäretken sienisaaliista, kantarelleista ja suppikovahveroista, tein sienikastikkeen. Putsasin sienet ja pilkoin ne pienehköiksi paloiksi, paahdoin nesteen pannulla pois sienistä pienessä oljytilkassa, lisäsin ruokalusikallisen vehnäjauhoja, sekoittelin ja kaadoin sekaan laktoosittoman ruokakerman ja hieman suolaa sekä sitruunapippuria ja haudutin vielä muutaman minuutin. Perunoita ja porkkanoita suoraan puutarhamaasta - maukasta lähiruokaa taas. Ja jälkiruoaksi oli mustikkamaitoa.
Metsäretken sienisaaliista, kantarelleista ja suppikovahveroista, tein sienikastikkeen. Putsasin sienet ja pilkoin ne pienehköiksi paloiksi, paahdoin nesteen pannulla pois sienistä pienessä oljytilkassa, lisäsin ruokalusikallisen vehnäjauhoja, sekoittelin ja kaadoin sekaan laktoosittoman ruokakerman ja hieman suolaa sekä sitruunapippuria ja haudutin vielä muutaman minuutin. Perunoita ja porkkanoita suoraan puutarhamaasta - maukasta lähiruokaa taas. Ja jälkiruoaksi oli mustikkamaitoa.
Muurahaisfarmi purkissa. Sammakkofarmista ei kuitenkaan tällä kertaa tullut mitään, kun pikkusammakot olivat vikkelämpiä kuin lapsenlapset.
1 kommentti:
Kätevästi osaat tekaista ruuan luonnon antimista!
Lähetä kommentti