Mustat torvisienet

 

Mustia torvisieniä.

Tiistaina menin mökille. Lähdin sienestämään. Löysin suppilovahveroita, kantarelleja ja mustia torvisieniä. Oli nautinto tallustella pitkin sammaleisia lähimetsiä. 

Taisi olla syksyn viimeinen lämmin päivä. Illansuussa tuli ystävä mökille ja vietimme kesän lopettajaisia kuten edellisinäkin vuosina yhdessä aloitamme ja lopetamme kesän uimalla ja saunomalla ja parantelemalla maailmaa. Nautimme saunasta pitkän kaavan mukaan vuoroin saunaan ja vuoroin uimaan. Veden lämpötila oli vielä 14 astetta, joten järvessä tarkeni ihan hyvin uida. 

Seuraavana päivänä tein pari sienilenkkiä ja sain taas ihan kivasti noita suppiksia, kantarelleja ja mustia torvisieniä ja varmaan miljoona hirvikärpästä. Kun tulin metsästä, niin kampasin tukkani tiheällä kammalla useaan otteeseen ja kaikki vaatteet ravistelin ja jokaisen tapaamani hirvikärpäsen litistin sormien välissä kuoliaaksi. Kävin uimassa ja vaihdoin toiset vaatteet, jotta en toisi kotiin noita kärpäsiä. Kuitenkin kotosalla mies totesi, että puolukkaämpärissä oli vielä hirvikärpänen peräti siipineenkin.

Kylläpä jalat olivat aika jäykät keskiviikkoillan jumpassa, kun metsässä olin kyykistellyt sieniä poimimassa.

Mies on  päässyt putsaamaan ja kuivaamaan sieniä ja osan olemmekin jo antaneet eteenpäin tarvitsijoille. 

Tänään tyhjensimme viimeiset luumut puista. Keitin niistä ja omenoista luumuomenahilloa. Maustoin hillon kanelitangoilla. Hillosta tuli kauniin punaista. Keitin myös taas yhden maijallisen omenahilloksi. Muumimamman hommaa tämä syksy! Kiitollinen olen kaikista syksyn antimista niin metsästä kuin puutarhasta.

Raamatun sana tänään: "Halleluja!Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, ihanaa on virittää ylistyslaulu! (Psalmi 147:1)