Kirsikoita ja viisikielistä

 Olen saanut olla mökillä ja käydä töissä mökiltä käsin. Kun on ollut kuumaa, kolmenkymmenen asteen tienoilla, on ollut mukavaa päästä pulahtamaan järveen viilentymään usean kerran päivässä.

Hapankirsikat ovat perinteisiä kirsikoita Suomessa.

Varjomorelli on riippuvaoksainen ja itsepölytteinen. Kotona kirsikat alkavat kypsyä. Sen vähän, miutä kirsikkapuissa tänä vuonna on kirsikoita, linnutkin ovat huomanneet. On kilpailu, ken saa nuo punaiset syötävät...

Ruusupensaikkoa on mies yrittänyt hävittää pitkään. Minusta nuo ruusut ovat kauniita. Joka kevät pensaikko laitetaan  matalaksi, mutta tähän aikaan vuodesta se kukkii tiheänä. Toki pienemmällä alalla kuin aikaisemmin.

Kesän sunnuntait ovat usein konfirmaatiopäiviä. Niin tänäänkin.  Oli ilo seurata nuoria. Tällä kerralla he lauloivat raikkaasti leirilaulunsa ja muutenkin olivat mukana jumalanpalveluksessa - hyvä tuntu välittyi koko kirkkokansalle! Ja heillä oli ollut hyvä leiri!

Olin  kesäillan lauluhetkessä. Olimme kirkon vieressä pihalla laulamassa Viisikielisestä, viidennen herätysliikkeen uudesta laulukirjasta lauluja. Ihmiset ensin sanoivat, että eihän tässä kirjassa ole yhtään tuttua laulua. Kun kirjaa selailimme ja illaan mittaa laulelimme, niin paljon, paljon tuttuja lauluja löytyi ja uuttakin ja myös reipasta, jota joku kaipaili. Kaikissa kirjan lauluissa on myös sointumerkit ja nuotit.

"Jumala, taivaallinen Isämme, sinulta saamme kaiken hyvän.
Anna sen vaikuttaa tahtoomme ja tekoihimme.
Opeta meitä ajattelemaan vähemmän sitä,
miten muut kohtelevat meitä, ja enemmän sitä, miten itse toimimme.
Auta meitä unohtamaan loukkaukset ja opeta sovittelemaan.
Muistuta siitä, että kuulumme yhteen kaikkien ihmisten kanssa,
koska olemme kaikki sinun luomiasi.Aamen"