Totta ja tarinoita todesta

Olin tänään seniorifoorumissa kuuntelemassa, mitä sanottavaa on Sana-lehden uudella päätoimittajalla Heli Karhumäellä. Hän kertoi, mitä tärkeää ja arvokasta suvussa on jakaa eteenpäin. Tärkeää on myös tunnustaa se, mitä ei halua jakaa eteenpäin. Toisaalta varjopuoliakin on hyvä tarkastella.
- "Kun itte tekee, saa just sellaasta kuin tuloo."
- Jokaiselle on tehty joskus jonkinlaista vääryyttä, mutta oma syyllisyys on hankala huomata. Hankalia asioita voi kantaa kauan ja ne painavat alas.
- Hengelllinen perintö näkyy, vaikka ei puhutakaan Jeesuksesta ääneen. Joskus myöhemmin nousevat esille  lapsuudesta saadut eväät tärkeiksi. (Vrt. Tuure Vapaavuoren kirja:Huutolaispoika.)
- Jokainen ansaitsee tulla vanhempiensa silmissä arvostetuksi. Jokainen on tärkeä, hyvä.
- Yksi tärkeistä henkisistä perinnöistä on myötätunto.
- Ei kosksaan tarvitse pelätä tulla kotiin. Aina saa tulla kotii, vaikka olisi miten elämänsä sotkenut.
- Kristityllä ei pisä olla panssaria, vaan ohut iho, mutta luja selkäruoto, silmät nähdä lähimmäsiten kipuja ja tuntoja, koskettaa ja jättää panssari pois. (Körttipukukin oli kapinaa: suojavarustus maailmallista koreilua ja huvittelukiihkoa vastaan.)
- Ks. Erämaan armoilla elokuva! Älä jää katkeraksi! Ota yhteyttä vanhempiisi.
- Henkistä perintöä on suhtautuminen anteeksiantoon. On sukuja, joita on aina kohdeltu väärin. On sukuja, joissa on kiitetty elämän hyvistä siunauksista.
- Onni on aitoa vain jaettuna.
- Rukous on se, joka muuttaa meitä.

 

 Pääsiäiskaktus kukkii komeasti edelleen.

 Pihalla jatkuvat vuorotellen puiden halkominen ja haravointi. Olipa tänään aika lämmin päivä jälleen.

 Krookukset ovat alkaneet kukkia puutarhassamme.

 Siitepölyä alkaa löytyä jo tyrnistäkin.

 Ainakin mehiläisellä oli siitepölykuorma jaloissaan tyrnipensaan vierellä.

Tällä viikolla olen saanut valmiiksi myös yhdet Kerttu-sukat: sunnuntai-iltana vaalivalvojaisissa oli aikaa samalla neuloa. Nämä Kertut ovat Novitan farkunvärisestä Sukkalangasta. Ne painavat 104 grammaa. Nämäkin ovat menossa Missiokauppaan.

Sunnuntaina jopa kävelin jonkin verran eli sauvakävelin kirkosta kotiin. Illalla olimme vielä ennen vaalivalvojaisia pelaamassa lentopalloakin, joten liikuntaa on sentään tullut hieman. Reppuselässä käveleminen jäi haaveeksi ennen vaellusta - enpä saanut aikaiseksi repun pakkaamista ajoissa valmiiksi asti.

Maanantain vietimme mökillä. Veimme verkonkin järveen, vaikka tuuli aika lailla. Niinpä haravointi rannan luona jäi vain haaveeksi. Sen sijaan kitkin rönsyleinikin alkuja eri puolilta tonttia. Jaoimme rehevästi kasvanutta kuunlijaa  useampaan paikkaan. Lehtikompostikin laitettiin kuntoon. Myöhemmin siihen on sitten taas hyvä istuttaa talvikurpitsaa kasvamaan.

Pakkauksia olen edelleen laitellut kuntoon vaellusta varten. Reppu kaikkineen painaa noin 7 kiloa. Repun pakkaan lentomatkaa varten muovisäkkiin, jotta se ei likaannu eikä vahingoitu eivätkä kävelysauvat tipu omille teilleen. Sen lisäksi minulla on Retki-pullovyö, joka tullee painamaan vesineen pari kiloa. On näet otettava aina pari pulloa vettä päivän matkalle - loppumatkasta on jo kevyempää, kun vedet on juotu ja eväät syöty. Tässä Retkivyössä  kannan näet kameraa ja kännykkää ja päiväkirjaa eväiden lisäksi. Lentomatkan ajaksi pakkaan pieneen kevyeen reppuun mm. tuon Retkivyön lääkkeiden kera.