Mattopyykillä

Matot olisi saatava puhtaiksi tänäkin kesänä! Aamulla oli vielä sateisen näköistä, mutta lähdimme kuitenkin matonpesupaikalle. Eipä ollut ketään muuta siellä siihen aikaan mattojaan pesemässä, joten meillä oli reilusti tilaa liottaa mattoja altaissa. Kylämme matonpesupaikka on järven läheisyydessä. Järvestä tulee vesijohtoa pitkin järvilämmin vesi, joten eipä palellut. Ja mikä oli hyvä: ei tarvitse olla kontillaan pesemässä, vaan on sopivalla korkeudella pesupöytä. Mainio juttu on myös mattomankeli, jolla saa enimmät vedet pois matoista. Niin ne on paljon kevyempi kuljettaa kotiin eikä auton takakonttikaan kastu.

Kannatti laittaa jätesäkistä suojus: aukko päätä ja käsiä varten ja pesijä pussiin ja niin emme kastuneet (Toki hihat kastuivat, mutta se oli pientä – olisi kannattanut laittaa lyhythihainen pusero ylle.)

Mies sai tänään puhelinsoiton: Häntä pyydettiin hakemaan puusta mehiläisyhdyskunta, joka oli karkuteillä. Mies lähti varusteineen matkaan katsomaan parveilevia. ( Ei toki meidän pesistä…) Valitettavasti mehiläiset olivat ainakin viiden metrin korkeudessa ja niin heppoisessa puussa, että niitä oli mahdoton sieltä saada säilöön. Tyhjin toimin hän joutui lähtemään pois. Mehiläiset jäivät vielä sateisessa säässä puuhun odottelemaan – siitä ne lentävät jonnekin, minne mehiläistiedustelijat ovat löytäneet heille sopivan paikan. Ehkä ne etsiytyvät jonnekin puun koloon tai vaikka lähistön savupiippuun.

Työpäivä on ollut taas tämäkin. Olen ollut puhelimessa pitkin päivää, kirjoitellut viestejä ja suunnitellut jumalanpalveluksia ja toimituksia, käynyt toimituskeskustelussa ja yrittänyt selvitellä kaikenlaisia hankaliakin asioita. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista ja antoisaa näin eläkeläiselle.

Raamatun sana tänään: Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva. (Psalmi 28:8)