Saimme
lapsen lapsineen yökylään.Olipa mukavaa. Pikkumies touhusi monenlaista, mutta äiti ei saanut kadota näköpiirissä kauas tällä kerralla.
Rumpukin
kiinnosti pikkumiestä. Rummusta lähtee monia kivoja ääniä: jos läpsyttää kädellä tai kopistaa kynnellä tai raapii, niin aina syntyy erilaiselta kuulostavia ääniä.
Ja tänään tuli loppuperhe, isosisko ja isä käymään. Olipa mukava saada vielä touhuta
pienimmän lapsenlapsen kanssa hetkisen. Ja tietysti isonsiskonkin kanssa .Isonsiskon hommat kiinnostivat heti pienimmäistä.
Esteratsastuksen ensimmäisen palkinnon isosisko oli juuri voittanut toisten
isovanhempien luona! Tytöllä on monta heppaa kotosalla, mutta vain tämä yksi oli laukannut kyläilylle.
Vaahteranenäkin oli kokeilussa kuten meikäläisenkin lapsuudessa jo.
Vaahteran
siemenellä on lenninsiipi, ja itse siemen on tahmea. Kun siemenen
halkaisee ja asettaa nenälle, saa itselleen lenninsiivellä
varustetun jatkonenän.
Onpa
ollut myös työntäyteistä päivää työasioiden parissa:
hankaliakin juttuja selviteltävinä. Tosin sana tälle päivälle muistuttaa: Älä jätä elämääsi oman
ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle
oikean tien. (Sananlaskut 3:5-6)
2 kommenttia:
Minulta jäävät nämä lastenlasten tuomat ilot, kun ei niitä lapsenlapsia ole tullut.
Oi muistan tuon lennisiiven tunteen nenälläni..
Lähetä kommentti