Sivun näyttöjä yhteensä

17.7.2015

Vaahteranenä

Saimme lapsen lapsineen yökylään.Olipa mukavaa. Pikkumies touhusi monenlaista, mutta äiti ei saanut kadota näköpiirissä kauas tällä kerralla. 
Rumpukin kiinnosti pikkumiestä. Rummusta lähtee monia kivoja ääniä: jos läpsyttää kädellä tai kopistaa kynnellä tai raapii, niin aina syntyy erilaiselta kuulostavia ääniä.
Ja tänään tuli loppuperhe, isosisko ja isä käymään. Olipa mukava saada vielä touhuta pienimmän lapsenlapsen kanssa hetkisen. Ja tietysti isonsiskonkin kanssa .Isonsiskon hommat kiinnostivat heti pienimmäistä.
Esteratsastuksen ensimmäisen palkinnon isosisko oli juuri voittanut toisten isovanhempien luona! Tytöllä on monta heppaa kotosalla, mutta vain tämä yksi oli laukannut  kyläilylle.
Vaahteranenäkin oli kokeilussa kuten meikäläisenkin lapsuudessa jo.
Vaahteran siemenellä on lenninsiipi, ja itse siemen on tahmea. Kun siemenen halkaisee ja asettaa nenälle, saa itselleen lenninsiivellä varustetun jatkonenän.

Onpa ollut myös työntäyteistä päivää työasioiden parissa: hankaliakin juttuja selviteltävinä. Tosin sana tälle päivälle muistuttaa: Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. (Sananlaskut 3:5-6)

2 kommenttia:

tuulento kirjoitti...

Minulta jäävät nämä lastenlasten tuomat ilot, kun ei niitä lapsenlapsia ole tullut.

Mustarastas laulaa kirjoitti...

Oi muistan tuon lennisiiven tunteen nenälläni..