Mehiläiset pörräävät jo vadelmassa

Kesään ei ole enää pitkä aika. Oikeastaan jo kesä on tullut, koska monet kasvit kukkivat pari viikkoakin etuajassa normaaliin vuoteen.

Lupiineja oli suntio tuonut alttarikukiksi eiliseen jumalanpalvelukseen. Nyt ei enää tarvitse ennen syksyä hankkia kukkia kirkkoon kukkakaupasta, vaan luonnosta löytyy jatkuvasti. Nämäkin kasvoivat tien vierellä.  

Saarnassani kerroin vielä "sen tien kulkijoista", vaelluksesta. Matkasta perille. 

Jeesus, johdata tiemme kulkua.
Auta, että kiiruhdamme, jälkiäsi noudatamme.
Kätes meille suo, ohjaa Isän luo. (Virsi 388:1)

Marjaomena eli koristeomenapuukin kukkii pihassamme ennen aikojaan, ainakin viikkoa aikaisemmin kuin tavallisesti.

Tänään on tutkittu mehiläispesiä. Saimme muutaman uuden emon, mutta ne eivät osanneetkaan / pystyneetkään  pääsemään pois kuljetuslootastaan. Niinpä ne piti käydä päästämässä. Nyt on vielä hetken aikaa jännitettävä, miten niille käy: Hyväksyvätkö entiset asukkaat uuden emon eli onko feronomia erittynyt jo tarpeeksi vai ei. Feronomit ovat ihmisen tai eläimen lähettämiä kemiallisia viestiaineita, jotka vaikuttavat saman lajin muiden yksilöiden käyttäytymiseen tai hormonitoimintaan.

Ja mikä minut yllätti: Mehiläiset ovat jo vadelman kimpussa. Voikukat ovat jo paljolti höytyvinä lentelemässä ja jo surin, mistä mettiäisillemme ruokaa (voikukka on hyvää ja hyvänmakuista hunajaa tulee siitä kuten vadelmastakin).

 Vadelma on siis alkanut kukkimisen jo nyt.

 Puolukat kukkivat valkoisenaan nekin.

Karviaismarjojen raakileet ovat yllättävän isoja pensaassa - toki vielä kestää pitkään, ennen kuin ne ovat syömäkelpoisia.

Japaninruusukvitteni kukkii valkoisin kukin mökillä ja toinen pensas punaisin kukin jo kukki aikaisemmin.

Mökillä kävimme uimassa ja saunomassa ja leikkaamassa ruohonkin. Olipa lämmin ilta: lämpömittari näytti 25 astetta.  Kesä!