Sivun näyttöjä yhteensä

27.5.2016

Raparperi on kevään vihreää ruohosipulin ja nokkosten lisäksi

Raparperi on kevään vihreää ruohosipulin ja nokkosten lisäksi. Ruohosipulia olemme jo pilhanneet pakastimeen ja kuivanneeetkin ja samoin nokkosia on kuivattu. Nyt on raparperin vuoro. Leivoin tänään kevään ensimmäisen raparperipiirakan. Kun pilkoin raparperit, otinkin niitä niin paljon, että kolmen litran astia tuli paloja täyteen. Se, mitä en tarvinnut piirakkaan, tuli käytetyksi myös. Tein näet raparperipuuron, jonka saostin mannaryyneillä ja maustoin hunajalla ja vatkasin vaahdoksi.
Raparperipiirakan pohjataikinaan laitoin 8 dl vehnäjauhoja, 3 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl soodaa ja 2 tl vaniljasokeria sekä 250 g sulatettua laktoositonta margariinia. Nämä ainekset sekoitin ja otin eroon kolmanneksen seosta toiseen astiaan. Lisäsin 2 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja puoli desiä vettä. Sekoitin ja levitin taikinan leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. pari litraa litraa ohuita raparperinpaloja kiehautin ja  levitin pohjataikinan päälle. Täytteeseen sekoitin 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia  ja purkillisen laktoositonta rahkaa sekä 4 tl vaniljasokeria ja 2 dl sokeria. Päälle sirottelin muruseoksen, joka jäi pohjataikinan osasta. Paistoin piirakkaa noin ¾ tuntia 175 asteessa. Piirakka on raikas, laktoositon ja kananmunaton.

Kävi vain kämmi: pohja paloi niin, ettei sitä voikaan tarjoilla vieraille. Muuten tuo maistuu aivan hyvältä. Ai, että harmittaa. Ja on niin myöhä jo, ettei kaupat ole auki jotta saisin jogurttia enkä edes jaksa kipaista uudelleen puutarhaan hakemaan raparpereita ja pilkkomaan niitä aamua varten tehdäkseni uuden piirakan.  On keksittävä jotain muuta tarjottavaa.

2 kommenttia:

Tuulento kirjoitti...

Täytyypä kokeilla reseptiä. Kuulostaa herkulliselta ja raparperia on minullakin.

pappilanmummo kirjoitti...

Tuulento: Oli hyvää ja jopa tarjoilin tuota, vaikka pohjan vahingossa paistoin liian tummaksi - unohtui lämmityksessä ollut pikalämpö päälle - onneksi huomasin sen jonkin ajan kuluttua ja laitoin alalämmön ja niin sekin unohtui liian pitkäksi aikaa... vanhuus ei tule yksin unohduksin.