Usko, uskonnot ja elämä aiheena symposiumissa

Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlien yhteydessä on perinteisesti järjestetty myös teologinen symposiumi perjantaina ennen varsinaisen juhlaohjelman alkua. Tänä vuonna teologinen symposiumi pohti kirkon missiota monikulttuurisessa ympäristössä.

Symposiumi pidetttin Lähetystalolla Helsingissä. Näkyvillä Lähetyskirkossa oli myös uusi päivitetty Lähetysseuran logo ja tunnusväri punainen, joka kertoo Pyhän Hengen työstä. Uudessa logossa näkyy Lähetyskirkon ruusuikkuna, ja uutena värinä on Lähetyskirkon seinän tiilenpuna. Helsingissä Tähtitorninmäen kupeessa sijaitseva punainen tiilirakennus on toiminut Suomen Lähetysseuran tukikohtana yli sadan vuoden ajan. Lähetysseura on vanhin lähetysjärjestö Suomessa. Se on perustettu vuonna 1859.

 Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja, piispa Matti Repo avatessaan kokouksen sanoi muun muassa. että
Kirkon tehtävänä ei ole olla kulttuurinen maailmanvalloittaja, vaikka usko myös väistämättä luo uutta ja muokkaa kulttuuria. Ollakseen totta ja aitoa kristinusko ei edellytä määräävää asemaa yhteiskunnassa, ei valtiokirkkoasemaa eikä edes enemmistöuskonnon asemaa. Kristillinen kirkko on hyvin kotonaan myös vähemmistönä, erilaisten uskontojen ja aatteiden keskellä. Kirkko voi elää jopa vainottuna, ulkonaisesti pieneksi ja mitättömäksi muserrettuna, mutta silti sisäisesti rohkeana ja voimakkaana, kun sillä on luottamus Herraansa.

 Kristittyjen ja kirkon tehtävää islamilaisissa maissa teologisessa symposiumissa pohtivat teologian ja islamintutkimuksen maisteri Nargus Azhar Pakistanista

ja toiminnanjohtaja Rita El Mounayer satelliittiteleviojärjestö SAT-7:stä.

Suomen Lähetysseuran toimistolaisista koottu lauluryhmä kävi laulamassa, laulattamassa ja opettamassa uusia lauluja ja virsiä.

Valtiotieteen tohtori Pasi Saukkonen yoi esiin puheenvuorossaan kotoutuneesta Suomesta vuonna 2036 ensinnäkin kotoutumisesta:

Kotoutuminen yleisesti on oman paikkansa löytäminen yhteiskunnassa, jossa asuu. Kotoutuminen erityisesti: integroituminen oman identiteettinsä säilyttäen, ilman assimilaatiota. Suomalainen kotouttamispolitiikka on osallistuminen yhteiskuntaan, etenkin työelämään, samalla oman kieltään ja kulttuuriaan ylläpitäen ja kehittäen. Ajatus kotoutumisen edistymisestä parhaiten näin, myös linjassa suomalaisen vähemmistöpolitiikan kanssa: Suomessa vähemmistöryhmillä on oikeus kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseen ja valtiolla on velvollisuus antaa tukea tässä toiminnassa. Kaksisuuntainen kotoutuminen: myös suomalaisen yhteiskunnan, hyvinvointivaltion palvelujärjestelmien ja niin sanotun kantaväestön tulee kotoutua uusiin olosuhteisiin. 

Vuonna 2036 Suomi on entistä monikulttuurisempi yhteiskunta. Monikulttuurisuus on yhteiskunnan etnistä, kansallista, kielellistä, uskonnollista ja muuta kulttuurista monimuotoisuutta.