Kesällä luettua

Ritva Siikalan  näytelmä Kaksi matkaa Israeliin - viisumi tuntemattomaan kertoi minulle politiikasta, arvoista ja lähimmäisestä. Israelin ja Palestiinan eroista ja henkilöistä kummallakin puolella, joita näytelmän nimihenkilö Tuulikki kohtaa. Hän on lukenut aikanaan Anne Frankin päiväkirjan ja pohtii sen kautta myös omia tunteitaan.Nuorena hän lähtee kibbutsille töihin, rakastuukin siellä. Iäkkäänä, kymmenien vuosien jälkeen  hän pohtii vanhoja ja lähtee uudelleen Israeliin ja käy samalla matkalla Palestiinan puolella.

Tuulikin tarina kulkee kolmen kertojan kautta. He ovat Tuulikki ja kaikki muut näytelmässä olevat roolihenkilöt. Teoksen kantaesitys oli Kansalliteatterissa 11.3.2016.

Kirja osuu ainakin haasteen kohtiin 2, 3, 8, 12, 42, 48, 49.

Kristiina Hanhirovan teos Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia ( wsoy 2014) oli koskettavaa luettevaa. Se kertoo perheen elämästä akuutin leukemian kanssa vuodesta 2005 lähtien. Kristiina Hanhirova kertoo miehensä sairaudesta ja koko perheen elämästä sen kanssa. Kirjassa on rankkojen asioiden ohella paljon huumoria ja rakkautta ja uskoa.
Kun ihminen on huonossa kunnossa, hän ei juttele, lue kirjoja tai analysoi päivänpolitiikkaa. Pelkkä oleminen vaatii ponnisteluja. Elokuvissa sairas esiteään ihan väärin.
...Sairaala-aikoina aivojumpaksi sudokujen sijaan riittää usein se, ehtiikö vessaan vai oksentaako kaarimaljaan.
 Teos osuu haasteen kohtiin 8, 26, 44, 45.

Kaarina Kämäräisen Nikkarin Hilkan tarina (Gummerus 2004) Hilkan lapsuudenperhe oli kotoisin Koivistolta ja sodan jälkeen asui Naantalissa Luonnonmaalla ja isä oli töissä Kultarannassakin. Perhe oli lestadiolainen. Hilkka kävi oppikoulua ja pääsi ylioppilaaksi ja opiskeli yo-merkonomiksi, vaikkei siitä tykännytkään. Hän oli Ranskassa oppimassa kieltäkin ja Saksassa myös.  Hilkka avioitui ja opiskeli samalla lasten ollessa pieniä kieltenopettajaksi. Kirjan lopussa Hilkka pääsee käymään Koivistolla katsomassa niitä paikkoja, joissa aivan pienenmä on ollut.

Kirjassa on vuosilukuja ja tarinaa niiltä vuosilta, muisteluksia.
Vajaan vuoden ikäiset naperot hekottavat olohuoneen lattialla. Kummallakin on lapaset kädessä ...  naapuriäidit ovat tämän keksineet, kun lapset ovat liiaksi kiinnsotuneet toistensa silmistä ... sillä aikaa äidit kahvittelevat.
Kirja osuu haasteen kohtiin 2, 3, 8, 16, 17, 41, 44.

Onerva Vartiaisen Lapsuusmuistoja sota-ajalta Valo pimeässä on hyvä.(Pieni karhu 2008) Kirja kertoo lapsuuden kotikylästäni Niinikoskesta ja siellä elämästä sotavuosina 1942 - 1944. Yläkoulua käyvä Oku kertoo ihmisistä ja tapahtumista. Kotinikin mainitaan kirjassa.
Oli mielenkiintoista lueskella asioita, joista oli jotain kuullut aikaisemmin. Ja oli kiva lueskella ihmisitä, joita olin tuntenut lapsuudessani. Kun nyt vierailen paikkakunnalla, monet asiat ovat muuttuneet. Ei ole neljää kyläkauppaa, ei edes yhtä enää. Ei enää meijeri toimi, ei Osuuskassa, eikä koulukaan ole koulukäytössä, vaan oppilaat kuljetetaan isoon kouluun.
Kirja osuu haasteen kohtiin  8, 17, 26, 28, 41, 44.