Päiväkummussa

Toivon tiekartta on tämän vuoden senioripäivien otsikkona. Toivon vilahduksia olemme jakaneet tänään jälleen toisillemme. Olemme myös kertoneet, mikä on viitoittanut oman tien Lähetysseuraan. Jollakin tuo tie alkoi jo lapsuudesta asti selkeänä kohti lähetystyötä. Joku mietti pitkään. Jollakin oli selkeä lähetyskutsu. Jollakin se, että koki, ettei ole mitään estettä lähtemiselle. Joku on kutsuttu lähettäjäksi, toinen lähtijäksi.

Edeltämenneiden muistaminen oli koskettava. Vuoden sisään oli kaksitoista seuramme työntekijää saanut iäisyyskutsun. Yhtä lukuunottamatta tunsin heidät kaikki. Joidenkin hautajaisissa  olin ollut. Jokaisesta oli valokuva kynttilän vierellä. Ann-Christine kertoi muistoja jokaisesta. Koskettavia.  Muistelusten välillä lauloimme mm. tämän: Paljon on aihetta lapsella kiittää. Ja lopuksi tietysti virren 632: Nyt ylös sieluni mullasta nouse tästä...

Täällä on paljon meitä Suomen Lähetysseuran senioreita, entisiä työntekijöitä. Yhdessä on mukavaa jutella ja tavata toisiamme, kuunnella kuulumisia ja päivittää tätä elämän matkaa, rukoilla ja saada voimia taas eläkeläisen arkeen.