Sienimetsässä

Aamulla maa oli kuurassa kotipihassa. Huoli kävi mielessä mökin kasvihuoneen tomaateista ja kurkuista. Siellä ei näet ole lämmitystä. 

Lähdimme ajelemaan mökille kauniissa auringonpaisteessa. Mökkipihassa ei ollut tietoakaan hallasta. Mökillä ei ole satanut viikkoon lainkaan. 

Lähdimme toiveikkaina sienilenkille pariinkin paikkaan. Kuivia suppiksia vain löytyi eikä edes enää puolukoitakaan. Mustikoita sen sijaan näkyi, mutta en niitä poiminut. Palasimme mökille. Söimme lounaaksi eilen keittämääni borssikeittoa mökiltä kasvatetuista punajuurista. Keiton jäännökset pakastin yhden hengen annoksiin odottelemaan sopivia yksinäisiä mökkipäiviä. 

Lähdin uudelleen metsäretkelle, nyt aivan lähistölle. Sama juttu: kuivia suppiksia ja muutama kuivunut kantarellin alku. Lisäksi löysin mustia torvisieniä uudelta paikalta, tosin nekin jo valmiiksi lähes kuivattuja. Mukavaa oli käveleskellä metsässä. 

Hetken ehdin istuskella saunan rappusilla järvelle katsellen.

 Puutarhassa kukkii uudelleen monta kasvia kuten rohtoraunioyrtti, malva ja ritarinkannus. Auringonkukkakin vihdoin on avannut terälehtensä. 

Tyhjensin kasvihuoneen. Otin tomaatit terttuineen kotiin ja loput kurkut ja paprikat. Kompostissa kesäkurpitsan satokausi jatkuu. Kurpitsat on otettu jo pois ja lehdetkin kannettu viereiseen kompostiin. Talvikurpitsoita kasvoi kompostissa viisi isohkoa ja pari pientä, yhteensä noin 72 kiloa. Mökin peruna ja porkkana jäivät vielä nostamatta ja lehtikaali odottaa pitempäänkin. Olisikohan se syytä suojata, etteivät puput innostuisi sillä herkuttelemaan.