Sivun näyttöjä yhteensä

13.3.2022

Saariselällä

Tämä on ensimmäinen hiihtopäivä. Eilen tulin lastenlasten kanssa aamulennolla. Tyttöjen suksipussi tuli, mutta minun ei.
 Vasta tänään selvisi, miksi niin. Kun pakkasin suksipussia kasaan  ja revin siitä kuljetusmerkinnät pois, niin löysinkin lentoyhtiön tarkastusmerkinnän ja pussin sisltä a-nelosen, missä kerrottiin pussista otetun pois suksivoiteet. En ollut tajunnutkaan, ettei niitä saa kuljettaa. 
Tytöt jaksoivat hiihtää Laanilaan saakka. Siellä pihakeinussa nautimme eväiitä. Lapset kääntyivät kotiinpäin ja minä jatkoin matkaa Tievatuvalle.
Matkalla juttelin hiihtäjien kanssa joka puolella ja kutsuin väkeä kappelin tilaisuuksiin tunturipappianorakki ylläni. Kivoja keskusteluita monia. 

 Kiilopäälle vai Tievatuvalle, taitaa tämä henkilö pohtia vai Saariselälle. Hyvät opasteet ovat. 

Tapasin päivän reissulla monta tuttua ja puolituttua: Kotipaikkakunnalta kotoisin olevan naisen, Ismon Pyhiltä Poluilta, Tievan entisen isännän Pertin vaimoineen, caminovaeltaja Anna-Liisan ja miehensä. Miten mukavia kohtaamisia!

2 kommenttia:

Puikoillanikin kirjoitti...

Ihanat maisemat. Olisipa ihana tuolla hiihdellä.

Arja kirjoitti...

Puikoillanikin: Sinne mieli palaa yhä uudelleen.