Laktoositonta, munatonta, gluteenitonta leivontaa

Tein pari päivää sitten raparperipiirakan, jonka pakastin synttäreitä varten. Se on laktoositon ja kananmunaton ja gluteeniton. Pohjataikinaan laitoin 4 dl gluteenittomia jauhoja, 1,5 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta ja 1 tl soodaa ja 1 tl vaniljasokeria sekä 125 g sulatettua laktoositonta margariinia. Nämä ainekset sekoitin ja otin eroon kolmanneksen seosta toiseen astiaan. Lisäsin 1 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja neljännesdesin vettä. Sekoitin ja levitin taikinan leivinpaperin päälle kantikkaaseen lasivuokaan.Litran verran ohuita raparperinpaloja levitin pohjataikinan päälle. Täytteeseen sekoitin 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia  sekä 2 tl vaniljasokeria ja 1 dl sokeria. Kaiken päälle levitin muruseoksen, joka jäi pohjataikinan osasta. Paistoin piirakkaa hieman alle ¾ tuntia 175 asteessa.

Tänään tein appelsiinimuffineja eli gluteenittomia, maidottomia ja munattomia muffineita.
Sekoitin 200 grammaa sulatettua kasvimargariinia ja 2 desiä appelsiinimehua. Toiseen kulhoon laitoin 3 desiä tattarijauhoja, 3 desiä perunajauhoja,  desin tummaa kaakaojauhetta, 3,5 desiä sokeria, 4 teelusikallista leivinjauhetta ja samoin 4 teelusikallista vaniljasokeria. Sekoitin nämä ja sihdin läpi sirottelin rasva-appelsiinimehuseokseen. Sekoitin tasaiseksi taikinaksi. Laitoin taikinan 22 kaksinkertaiseen paperiseen muffinivuokaan, joihin oli sivellyt hieman öljyä pullasutilla. Sirottelin päälle keltaisia strösseleitä. Paistoin muffineita noin 15 minuuttia 200 asteessa.

Voimaa

Jopa valmistuivat resorisukat, Kyjy2018-neule numero 4. Ne painavat 98 grammaa. Neuloin ne kolmen ja puolen puikoilla Seiskaveikasta ja Aurorasta.
Resori on neulottu nain:
 Varren ja päällyksen neule on neljän kerroksen neuletta: 1. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla 2. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla 3. kerros: kaikki oikein valkoisella 4. kerros: kaikki oikein valkoisella

Aloitin viidennen työn Kyjy2018-haasteessa: varrettomat Jon-sukat eli Jon-minit. Neuleessa sukan suu on keltaista valepalmikkoa kuten kantapääkin ja kärki ja raita ennen kärkeä, muuten mustavalkoraitaa oikein neulottuna eli sileää kaksi kerrosta kumpaakin väriä vuorotellen.

 Löysäpipoisten KyJy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Junasukat kirjavista Hot Socks London -langoista. Aloitettu 24.6. Valmiit 25.6. Paino 28 grammaa + junasukat Venlasta. Aloitettu 26.6.. Valmiit 2.7. Paino 27 grammaa. Yht. 55 grammaa.
2. Kertut farkunsinisestä Aaposta. Aloitettu 2.7. Valmiit 8.7. Paino 98 grammaa.
3. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 9.7. Valmiit 24.7. Paino 66 grammaa.
4. Resorineule Aurorasta. Aloitettu 11.8.. Valmiit 16.8. Paino 98 grammaa.
5. Varreton Jon-mini Seiskaveikasta. Aloitettu 16.8. Valmiit. Paino grammaa.



SANA TÄLLE PÄIVÄLLE Psalmi 78:2-4:
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki
menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista
olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme
tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista,
ihmeistä, joita hän on tehnyt.

Koulu

MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla KOULU. 

Omasta koulunkäynnistä on kulunut aika moinen vuosia, kun olin alakoulussa ja sitten yläkoulussa ja sitten oppikoulussa. Matka jatkui opsikelemaan ja sitten olin taas koulussa, nyt vuorostaan opettajana. Parikymmentä vuotta sitten vaihdoin alaa ja koulu muuttui vain rippikouluksi. Aika monta rippikouluakin ehdin näinä pappivuosina pitää niin nuorille kuin aikuisille. Tänä kesänäkin olin  rippikoulun opettajana. 

Lapsenlapset ovat lähteneet koulutielle, tällä viikolla viimeisetkin kouluikäiset. Nyt koulutarvikkeet ovat hieman erilaisia kuin silloin, kun itse aloitin koulun. Oli silloinkin koululaukku ja  penaali, lisäksi oli myös eväät (= leivät) ja ruokaliina, joka levitettiin pulpetille ruokailun ajaksi, koskas tietysti aterioitiin luokissa. Eipä ollut tietokoneita tai läppäreitä tai älykännyköitä, mutta oli tuo sininen ruutuvihko.

Resorisukat

Vihdoinkin neuloin hieman. Neljäs aloitus Löysäpipoisten Jyjy 2018 -haasteeseen. Onneksi istuin automatkalla pelkääjän paikalla ja sain edes tämän verran sukkaa. Sukkaa neuloin Seitsemän veljeksen valkoisesta langasta ja Auroran sinikellosta 48 silmukalla 3,5 numeron puikoilla.

Varren ja päällyksen neule on neljän kerroksen neuletta:
1. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla
2. kerros: kaksi oikein, kaksi nurin Auroralla
3. kerros: kaikki oikein valkoisella
4. kerros: kaikki oikein valkoisella

Löysäpipoisten KyJy 2018 aloitetut ja valmistuneet:
1. Junasukat kirjavista Hot Socks London -langoista. Aloitettu 24.6. Valmiit 25.6. Paino 28 grammaa + junasukat Venlasta. Aloitettu 26.6.. Valmiit 2.7. Paino 27 grammaa. Yht. 55 grammaa.
2. Kertut farkunsinisestä Aaposta. Aloitettu 2.7. Valmiit 8.7. Paino 98 grammaa.
3. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 9.7. Valmiit 24.7. Paino 66 grammaa.
4. Resorineule Aurorasta. Aloitettu 11.8.. Valmiit. Paino grammaa.

Elonkorjuuta

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on ELOKUU.            

Elokuussa alkavat viljojen puinnit. Naapurin isäntäkin on jo päässyt puimurin pukille korjaamaan tämän vuoden satoa.      

Niin myös meidän isäntä on korjaamassa tämän vuoden hunajasatoa. Tässä kuoritaan vahaa kennosta  Sen jälkeen on linkouksen vuoro. Kennosta pitää saada hunaja talteen.

Löytöjä

Yllätyksekseni löytyi vanha päiväkirjani ja erään matkan matkakertomus. Aina kannattaa tutkia komeroita tarkemmin, mitä sinne on vuosien mittaan säilönytkään. Unohduksiin työnnettyjä tavaroita saattaa siivotessa tulla esiin enemmänkin.


Nyt löydettyä päiväkirjaa olen kirjoittanut vuosina 1961 ja 1962.  Päiväkirja oli tiukasti lukossa ja en tietysti saanut lukkoa auki, joten reippaana naisena leikkasin saksilla poikki ohuen lukkoa pitelevän peltisen.  Päiväkirjan kanteen olin kirjoittanut nimeni ja vuosiluvut.


Sain tämän päiväkirjan joululahjaksi tädiltäni vuonna 1961 ja aloin heti samana iltana sitä täyttää. (Täti tavallisesti aina toi lahjaksi jonkin kirjan, mistä olen iloinnut vielä vanhanakin - joitakin lapsuuden kirjoja on vieläkin jäljellä.) Päiväkirjassa oli aluksi johdatusta sen käyttöön ja vinkkejä: Kuka olen, minkä näköinen olen, mitkä ovat pahimmat luonteenvikani entä ansioni, tässä kerron ystävistäni…mitä haaveilen tulevaisuudestani.  Tuohon viimeiseen olin kirjoittanut Pääsisin joskus Jumalan kirkkauteen taivaaseen.


Eipä nuo varsinaiset kirjoitukset sitten enää olleet kovin hurskaita. Monia kodin askareita, kesällä porkkanan ja punajuuren harvennusta ja kasvimaiden kitkemistä, heinäntekoa ja perunapellonkin kitkemistä oli kerrottu monta kertaa. Ja tietysti ihastuksista ja haaveiluista ja harmituksista.


Myös pikkusiskosta olin usein kirjoittanut, etenkin sitä, että tämä oli käynyt lukemassa päiväkirjaani taas salaa. Tottakai isonsiskon jutut kiinnostivat, etenkin vihjaukset poikiin ja ihastuksiin.


Kirjassa kerroin paljon koulusta ja luokkatovereista – kuka oli mukavin ja mistä syystä. Pojista K on meidän luokan kivin poika. Hänellä on 2 hyvää ansiota, hän on hiljainen ja osaa läksynsä (ainakin). A on hauska tyttö, liikkuu paljon, mutta osaa läksynsä aina hyvin.


Toinen kirja tai oikeammin paksu vihko oli Saksan matkan matkakertomus noin vuodelta 1964. Kotikunnan ns. nuoret tekivät vastavierailun Weissenburgiin Baijeriin.. Hyvinkin tarkka matkapäiväkirja kuvineen kertoo tuosta reissusta. Ikävää vain, että matkakertomus on keskeneräinen.

Tie valmis on

Luin Seppo Vänskän kirjan Japani yllättää yhä uudelleen - 20 vuotta lähetin kyydissä (Uusi Tie 2013)muutama vuosi sitten. Se kertoi omaelämänkerrallisesti Seppo Vänskän ja perheen Japanin vuosista, Kaukoidän lähetyskentällä koettua.  Siellä olin päässyt myös vierailemaan Vänskien luona ja tutustumaan Sepon ohjauksella Kansanlähetyksen Japanin työhön.

Tämä uusin Seppo Vänskän kirja  Tie valmis on - Kaksikymmentä vuotta Kansanlähetyksen kotimaan työssä (Barents 2017) kertoo Sepon työstä Suomessa Kansanlähetyksen palveluksessa ja eläkevuosien toiminnasta ja elämänmatkallaan kohtaamistaan henkilöistä. Mielenkiintoista kerrontaa, koska olen ollut lähetystyöstä kiinnostunut.


Kirjan otsikko puhuttelee minua nyt erityisesti. Sepon tie on valmis. Hän sai tänä kesänä lähtökutsun. Japanin lähetti, piirijohtaja Seppo Vänskä menehtyi yllättävän sairauden murtamana 20. kesäkuuta.


Kirjansa viimeinen luku on otsikoitu myös: Tie valmis on. Tuo virsi 511 kertoo sanoissaan tästä ja siihen Seppo liittyy.


Kämmeneen Herran, pieninkin
Pääsemme Jumalan kämmenelle. Hänen käsissään on turvallista ja hyvä olla. Opin luottamista. Luottamus pääsee niin helposti karkuun epävarmassa maailmassa. Mutta kun olen Jumalan kämmenellä, minun ei tarvitse pelätä. Hän pitää minusta huolen.


Päätän tämän pohdiskelun ja samalla kirjani virren viimeiseen säkeistöön:
Tie valmis on
ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.


SOLI DEO GLORIA!


Helmet-lukuhaasteen 2018 seuraaviin kohtiin:
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
33. Selviytymistarina


Tämä postaus liittyy myös MakroTex-haasteeseen aiheenaan VIIMEINEN.