Druidiset sirut

Marjatta Lehtovirta on kirjoittanut Santiagon vaelluksista kirjan Druidiset sirut, Santiago de Compostela kutsuu (Kunsti kustannus 2018).  Tilasin kirjastosta tämän kirjan jo yli vuosi sitten, mutta sekaannusten vuoksi sain sen vasta nyt.

 

Druidiset sirut, tuo kirjan nimi viittaa Iberian niemimaan luoteisen osan kelttihistoriaan.   

Druidit liittyvät kelttiläiseen kulttuuripiiriin, joka jo sinänsä on monitulkintainen käsite. Kelteillä voidaan tarkoittaa joko rautakautisen Keski-Euroopan kansoja, ns. kelttiläisiä kieliä puhuvia ryhmiä tai ylipäänsä sellaisia ihmisryhmiä, jotka itse nimittävät itseään kelteiksi.

Druidit olivat pappisluokan jäseniä, joita roomalaisten tekstien perusteella esiintyi Britteinsaarilla ja Galliassa kelttiläisten väestöjen keskuudessa noin 2 000 vuotta sitten. Ylhäisen syntyperänsä ja oppineisuutensa vuoksi druidien asema kelttiyhteisöissä oli korkea. He eivät maksaneet veroa ja heidät oli vapautettu sotapalveluksesta. Heidän asemaansa korosti salaperäisyys, sillä druidit eivät kirjoittaneet mitään oppejaan muistiin. Kaikki tieto välitettiin uusille druidisukupolville suullisesti. Druidit opettivat, että sielu koki kuoleman jälkeen jälleensyntymän ja sielunvaelluksen. 

 Marjatta Lehtovirta, tamperelainen psykologi,  on vaeltanut Espanjassa useaan otteeseen, ensimmäisen kerran vuonna 2000.  Nuo vaellukset ovat innoistaneet häntä selvittämään pyhiinvaellusreitteihin liittyviä taustoja, niin tarinoita kuin historiaa. 

Kirjassa on hyvä lähdeluettelo käytetystä kirjallisuudesta. 

Matkakertomuksia on kirjassa  niin ranskalaiselta reitiltä (= Camino  de Santiago eli Pyhän Jaakobin tie,  Euroopan suosituin vaellusreitti : Saint Jean Pied de Port - Santiago de Compostela) kuin myös  hieman muiltakin reiteiltä.

Olen myös vaeltanut pari kertaa tätä ranskalaista reittiä ja myös muita reittejä.Mielenkiintoista pohdintaa tässä kirjassa.

Tämä osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittaman kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

Kaksi kaivattua kirjaa

Eilen posti toi uusia kirjoja. Tosin toinen piti käydä hakemassa ihan postista asti. Mielelläni tuon matkan tein, kun sain kauan kaivatun Pappismatrikkelin. Tuo kotiin tullut kirjakin tuli pitkään kaivattuna, koska se oli luvattu muutamassa päivässä, mutta kului muutama viikko ennen perille tuloa. Välillä oli kuitenkin ilmoitettu molemmista viivästyksistä.

 

Minulla on ollut edelliseltä Portugalin vaellukselta jo John Brierlyn kirja Camino Portugues, mutta se on jo vuodelta 2016. Niinpä tilasin uuden kirjan ja hieman erilaisen. Tämä on Matthew Harms ja Anna Dintaman ja David Landis tekijöinä Camino Portugues-kirja Village to Village Map Guide (Villagetovillagepress 2019) . Tässä on tuo rantareitti paremmin kuin siinä vanhemmassa kirjassa. Molemmissa on kyllä muuten samoja sisämaan reittejä myös. Uudempi painaa 104 grammaa, vanhempi 214 grammaa. Jos ottaisin eroon vain tarvitsemäni sivut, niin keventyisi, mutta en raski hajottaa kirjaa. 

Ehkä pärjään tällä kevyemmällä ja nettisovelluksella vaellukseni.  Ja löytyyhän reitiltä varmaan toisiakin kulkijoita!

Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen kohtiin

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

23. Kirjan nimessä on jokin maa

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

47. Kirjassa on alle 100 sivua

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

 

Tämä Pappismatrikkeli 2018  (Otava 2019) on mukavaa luettavaa. Nimi 2018 tarkoittaa, että kirjassa on mukana myös vuoden 2018 loppuun mennessä papeiksi vihityt. 
Taitaa viedä kaikki vapaa-ajat ennen vaellukselle lähtöä.
 Parikymmentä vuotta sitten ilmestyi teologimatrikkeli, joka tuli juuri ennen vappua. Silloin vietin vapun mökillä yksikseni kaminan lähettyvillä kirjaa lueskellen ja tutkien. 
Nyt olen vasta tutustunut kirjan artikkeliosaan. Olen löytänyt mielenkiintoisia pappeihin liittyviä asioita, niin yksittäisten kertomusten kautta kuin Kati Tervo-Niemelän tilastojutuistakin. 

Ja sitten vasta alkaakin lukeminen, kun tutustuu matrtikkelissa mainittuihin henkilöiden tietoihin!

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2019 kohtiin

32. Kirjan nimessä on ammatti

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Caminovarusteiden päivitys II

Maharahavyö on tärkeä säilytyspaikka. Sinne laitan kaiken sellaisen, mikä pitää säilyä koko matkan. Siellä on kotelossaan ICE-kortti. Sen pystyy tulostamaan itse omalta koneeltaan eli siinä on tärkeät tiedot itsestä ja lähiomaisista. Minulla se on muovitettuna. EU-sairasvakuutuskortti, matkavakuutuskortti, pankkikortti ja eläkekortti ovat myös tuossa kotelossa. Muovitaskussa on myös matkaliput ja passi sekä pyhiinvalluspassi. En ole vielä saanut tilaamaani pyhiinvaelluspassia, mutta ehkä se tulee ensi viikolla (jos ei, niin saan varmaankin Portugalista sellaisen. Lisäksi on osa rahoista tuolla, osa pikkurahapussissa, joka kulkee housujen vetoketjutaskussa ja parissa muussa paikassa kuljetan vielä rahaa. Jos jostain häviää, niin toisissa säilyy...
Maharahavyön pidän selan puolella, niin se ei näy vaatteiden alta lainkaan, koska se on ristiselän kohdalla.  Yöksi laitan tuon makuupussin sisään jalkopäähän.

Eväspussi on punainen ja erottuu hyvin repussa - yleensä päällimmäisenä ylälipassa, koska vaeltaessakin tarvitsee evästaukoja. Eväspussissa minulla on kokoontaitettava muovimuki, teräsmuki, hyvin pieni uppokuumennin, lusikka-haarukka-veitsi ja pikkulusikka sekä muutama teespussi. En välitä kahvista, vaan yleensä juon teetä.Pussissa on pikapuuroja alkumatkalle ja hieman pähkinöitä. Lähtiessä teen eväät (leipää ja juustoa ja salamia/metwurstia eli valmiit voileivät, jotta on jotain hedelmien lisäksi. 

Vaelluksella eväspussissa on usein leipää ja juustoa ja hedelmää päiväreissulle. Aamupalan teen itse majapaikassa, jos ei ole mahdollista saada valmista siellä ennen lähtöä päivän taipaleelle. Tarvitsen ravitsevaa lääkkeiden kanssa ennen vaellusta, Muki käy puuroastiasta eli keitän ensin yhden mukillisen vettä puuroa varten ja sitten toisen teetä varten.

Kun päivän vaellukselta tulen majapaikkaan, käyn ensiksi suihkussa ja  pesen sukat ja pikkuhousut sekä rintsikat ja T-paidan, jotta saan ne pian kuivumaan. Sitten keitän mukillisen teetä ja syön jotain sen kanssa ja usein painun petiin makuupussin lämpimään lepäämään joksikin aikaa (ja kirjoittamaan päivän blogia tai matkapäiväkirjaa).

Caminovarusteiden päivitys I

Alle kaksi viikkoa lähtöön (jHs) pyhiinvaellukselle Portosta rantareittiä kohti Santiago de Compostelaa ja ehkä vielä Finisterraan asti. 
Olen alkanut etsiä vanhoja vaellusvarustelistoja ja päivittää niitä tälle reissulle. Mitä voisi jättää pois, sitä mietin. Nyt olen saanut kokoon lääkepussin sisällön ja ns. pesupusssin sisällön.

 Lääkepussissa on Lopex ripuliin, ibu särkylääkettä, verenpainelääke, Finrex vilustumiseen, estrogeenigeeli, kylmägeeli, laastarit, compedit, liimaside, silmätipat, pihkasalva ja magnesium, D-vitamiini  sekä B12-vitamiini muovipussissa ja laktoositabletit filmipurkissa (ja taskussa toinen laktoositabletteja suklaamunan sisuspallossa.)
Nämä kaikki ovat samoja tarvikkeita, joita on ollut edellisilläkin vaelluksilla.

 Pesupussissa, joka on kaupasta ostettu hedelmäpussi, on pikkusiteet, kampa, jossa senttimetrimittaa, saippualiuskat, tukanpesuaineliuskat, hammasharja, hammastahna, dödö, oranssi pyyhe, höylä, hammaslankoja, käsidesi, huulirasva, korvatulpat (joita en ole vielä koskaan tarvinnut käyttää vaikka kuusi reissua takana), S-koukku, aurinkovoide, hunajasaippua kaikkeen pesuun, 3 metriä narua, pyykkipoikia ja hakaneuloja, kynsileikkuri, rätti ja vaseliini jaloille ja ompeluvehkeet.
Nämäkin tarvikkeet ovat kulkenet mukana jo vuosikin sitten: uutta hankintaa vanhojen tilalle on vain hunajasaippua, dödö ja aurinkovoideputkilo sekä vaseliini.

Huhtikuun vihreää

 Tänä keväänä on meillä kasvamassa paprikantaimia ja tomaatintaimia yllin kyllin. Ruukkulaatikoita on keittiössä kuin verannalla pakastimien päällä ja pöydälläkin. Mihin näitä sitten sijoitellaan, kun tulee kesä, alkaa kohta olla ongelma. Montako tainta mahtuu kasvihuoneeseen, jota ei vielä ole. Paljonko saanen muovikatoksen alle kasvimaalle. Miten monta paprikantainta jätän verannalle kesäksi. Kokeilen erilaisia paikkoja ja vertailen kasvien tuottamaa satoa.

 Mökillä olemme ahkeroineet monta päivää. Puita on kaadettu ja sahattu pölleiksi ja risuja poltettu ja oksat pinottu sirklattaviksi. Pöllit pitää vielä halkoa ja laittaa halot kuivumaan kesäksi kasoihin - syksyllä sitten pinota nuo. Kuvassa vain osa pöllipinoista.

Pari päivää sitten oli mökillä vielä lunta, mutta lumesta pilkisti lehtikaali. Jätin näet kokeeksi hieman sitä kasvimaalle talven ajaksi.

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on HUHTIKUU.

Kanarialinnunkeltaiset miesten sukat

Kanarialinnunkeltaiset ihan tavalliset perussukat neuloin pojalle 41-numeroiseen jalkaan. Neuloin 48 silmukalla sukan, mutta jatkoin terää tarpeeksi pitkäksi eli 23 cm ja sitten kärkikavennus joka puikon lopussa joka kerroksella. Resorit tein sukan suuhun 10 kerrrosta yksi oikein takaa, yksi nurin ja samoin 10 kerrosta nilkkaan. 

Sukat neuloin ensimmäistä kertaa Pirta-sukkalangasta, joka on 70 % villaa ja 30 %  polyamidia. Tätä väriä ei ollut kuin Pirta-langassa lähistöltä saatavana. 
 

Pursu pursuilee iloa

Heli Laaksosen Pursu - tarina ja marinakirja (Otava 2009) on mainiota huumoria ja kieltä. Asuin aikoinaan Turussa toistakymmentä vuotta ja tuo Lounais-Suomen murrealue tuli tutuksi sitäkin kautta. Tässä kirjassa on kolumneja, jotka on kirjoitettu 2000-luvulla. Ne ovat ilmestyneet monissa lehdissä ja muutama on vain tähän kirjaan tehty. Kirjassa oli myös Laaksosen kiva  kuvitus.

Jutut olivat lyhyehköjä, mielikuvituksellisia ja kuitenkin niin tosielämään sidottuja. Mielenkiintoisia kertomuksia ja hyviä vinkkejäkin kirjana mukana sai tai ainakin ideanpoikasia. Mukana on myös heittoja, oikeastaan arvosteluja, monista toimista, mutta myös paljon kehuja sekaisin arvostelujen kera. 

Mun siskon huakka välil mul, et älä ajattel niin pal. Harjottelen sitä joskus. Istun junas ja pinnsitelen. muutama sekunti mene hyvi, sit kuulu koputust ja ajatus vänkä väkisi ilmoil niinko linnunpoik munankuarest. Tunke sitä nyy sit takas!

Ajatukset vain pursuilevat, kertoi kirjoittaja. Ja mukavaa, kun nuo ajatukset ovat muotoutuneet kertomuksiksi lukijoille.


 Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2019 kohtiin
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla