Kesän isoin kala

Viikko alkoi hienosti: Kävin leikkauttamassa tukkani. Ja eikös silloin ole kaikki hyvin, kun tukka on hyvin!

Samaisena maanantaina alkoi myös pari kirjoittajakurssia.  Jatkan viime talvena käymääni elämänkertakirjoittamisen kurssia. Mielenkiintoista pohdintaa tulossa jälleen. Toinen kirjoituskurssi on tarinankertomisen kurssi. Kolme neljä tuttuakin on mukana kursseilla eli viimevuotisia kirjoittamisen opiskelijoita. Mukavaa!

Omenahilloja on valmistunut vähän väliä maijallinen. Omenoita on otettu puiden alta ja puistakin korjuun. Vielä riittää niistä joksikin aikaa natusteltavaa.

Mökille menimme keskiviikkona ja torstaiaamuna tulimme sieltä pois. Vaan olipa aamulla verkossa yllätys: Noin 60 senttimetrin pituinen siika. Mies herätti minut aamu-unisen sitä katsomaan  - ja tietysti myös kuvaamaan.

 Eipä tuo kala ollut mahtua ämpäriinkään. Olipa siinä miehellä perkaamista.

Aamulla kahdeksan maissa oli vielä näin sumuista mökillä. Syksy on tullut väistämättä. Lehdet putoilevat puista. Perunankin nostin jo mökin perunamaasta. Pariksi kuukaudeksi ainakin nuo riittänevät.

Torstaina sillä aikaa, kun olin lähetyspiireissä kertomassa Suomen Lähetysseuran työstä, mies teki ison lihapullataikinan ja paistoi uunissa lihapullia. Olemme näet urakoineet rotinoiksi ruokia.

Viikko puolessa

Vaihteeksi mökillä.

Lämmin aurinkoinen päivä eikä juuri tuullutkaan.Vielä marketat jaksavat kukkia.

Kävin poimimassa karpaloita pieneltä suolämpäreeltä kallioiden päällä. Poimin niitä kurahousut jalassa polvillani. Olipa toisissa kohdin aika vetistä. Ja ihme: Ei ainuttakaan hirvikärpästä näkynyt koko parin tunnin poimimisaikana. Pikkuisen puolukoitakin tarttui vielä mukaan.

Oli mukavaa soudella järvellä. Tyyntä.
Illalla veimme verkonkin veteen. Saa nähdä, saammeko saalista tällä kerralla.
Toki myös saunoimme ja uimme. Vesikin oli vielä 16,5 astetta.

Mökille tullessa poikkesin työkaverin läksiäisiin. Oli mukava tavata vielä häntä ja tietysti samalla muuta työntekijäjoukkoa. Parin viikon kuluttua olen siellä mukana itsekin.

Aamulla kerkesin poimia karhunvattuja kotipuutarhasta. Ne ovat levinneet muutamassa vuodessa parista taimesta isolle alueelle. Mies niitä taas tänään vähenteli. Ehkä siirrän pari juurta tänne mökillekin.

Syyskuun sadonkorjuuta

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on SYYSKUU.

Kasviskuivurissa sieniä kuivataan noin 35-40 asteen lämmössä. Jos lämpötila on liian suuri, ne kuivuvat liian nopeasti eivätkä enää vety ruokiin. Sieniä voi toki kuivata auringossa (Mustat torvisienet kuivuvat niin hyvin.) tai takan päälläkin.

Kuivattuja sieniä, kuten kantarelleja, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita voi käyttää samoin kuin tuoreita.  Kuivatut sienet yleensä liotetaan (1 dl sieniä, 2 - 3 dl vettä), Liotusaika on suurinpiirtein vartista  puoleen tuntia. Liotusvesikin voidaan lisätä ruokaan. Nuo sienet voi myös musertaa  keittoihin, taikinoihin, kastikkeisiin tai patoihin. Kuivatut sienet voi myös lisätä ruokaan mausteen tavoin.

Omenia on yllin kyllin tippuillut puusta. Onneksi ainakin Antonovkat olivat lähes kaikki vielä puussa. Sieltä niitä otimme varovasti laatikoihin, jotka viemme kellariin talvivaraksi. Toki osa lähtee myös lasten perheisiin. Punakaneli on tippunut puusta suurimmaksi osaksi. Niitä on lahjoiteltu ja kuljettu toisille. Hillo-omenat olivat ylen pieniä ja tein muutaman annoksen hilloa happamista omenista. Antonovkasta vielä aion tehdä pari maijallista hilloa. Omenahillo kelpaa kaikille. Ja kuivatut omenat.

Omena-puolukkapiirakka. Jos pidät enemmän puolukasta, sitä on tarjolla toisessa päässä piirakkapellillä, toisessa omenaa. Ohje: 1 desi öljyä, 3 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia, 3 desiä sokeria, 5 desiä vehnäjauhoja ja 1 teelusikallinen soodaa. Sekoita kulhossa jogurtti, öljy ja sokeri, lisää loput aineet ja sekoita hyvin, kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Asettele omenasiivut tiheään ja ripottele toiseen päähän puolukoita ja painele niitä taikinan sisään. Ripottele päälle sokeria ja lisäksi omenille kanelia. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Kriikunat odottavat vielä myös poimijoitaan.
Karpaloita on vasta poimittu vähän, mutta ehkä vielä kerkiämme karpalosoille tänä syksynä.
Ja vielä karhunvatukan raakileita kypsyy, koska lämpöä riittää.
Ja puolukoita ja  jopa mustikoitakin saattaa löytyä, kun metsään malttaa lähteä.(Ja löytyy todella paljon hirvikärpäsiä - harsohuppu päähän marja- ja sienimetsään!)
Ja puutarhassa tietysti juurekset ovat vielä maassa - vähitellen nekin nostetaan.

 Krassit ovat vielä voimissaan. Ja näistäkin kannattaa ottaa siemenet talteen.

Lankakorissa väriä

Tänään järjestin lankakorin. Laitoin kaikki pienetkin nöttöset järjestykseen. Nämä langat ovat kaikki ns. jämälankoja. Nyt pitäisi niistä alkaa neuloa sukkia tai ainakin käyttää raidoiksi sukkiin. Kirjavat pätkät ovat siitä hankalia, että niistä ei saa samanlaista kokonaisuutta molempiin sukkiin tai lapasiin. Noissa langoissa on lähinnä Seitsemää Veljestä ja Nallea.

Jonkin verran minulla on kokonaisia vyyhtejä Jämsän Huopatehtaan Erämiehen sukkalankaa noiden lisäksi ja muutama kerä vielä ohuehkoja norjalaisia Hot Socks London -lankoja. Ja jokunen kerä Novitan lankaa.

Kylläpä Kyjy-aloitukset pitäisi saada jo vauhtiin  - joulu lähestyy uhkaavasti ja lastenlasten ja muiden sukulaisten joulusukat pitäisi aloitella. Toivomuksia on jo tullut väreistä ja malleista.

Flunssa on iskenyt nyt minuun. Tämän viikon voisi jotenkin sairastaa, mutta ei yhtään enempää. Eikä aikaa sairasteluun olisi nytkään: syksyvauhti on jo alkanut harrastuksissakin.

Toki kävimme tänään oman seurakunnan jumalanpalveluksessa, kun satuimme olemaan kotosalla vapaina. Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi.
Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,
lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.
Sinä olet pannut hänelle rajan,
jota hän ei voi ylittää. (Job 14:)

30 vuotta on kulunut naispappipäätöksestä

Eilen illalla veimme verkot veteen ja aamusella mökillä mies koki verkot: siikaa ja isoja ahvenia. Niinpä saimme jälleen maukkaan lounaan siiasta, oman maan perunoista, porkkanoista, kurkuista ja kurpitsoista ja puolukoista.

Ennen marjastamaan lähtöä leivoin lisää mustikkapiirakoita illan suun messukahvitukseen.

Tänään poimimme hieman sieniä koivikosta ja pienestä suolämpäreestä karpaloita. Mies poimii niitä poimurilla, minä käsin. Laitoin sadehousut ylleni ja niin voin olla märällä suolla polvillani. Ja hirvikärpäsiä riitti! Puolisen ämpärillistä yhteensä sentään saimme karpaloita, vaikka aikaa poimimiseen ei ollut kovin paljon.

Päivällä pesillä käynnin jälkeen kiiruhdimme kotiin lounaalle ja vielä leivoin pari mustikkapiirakkaa juhliimme ennen kuin lähdin juhlamessuun niin piirakoiden kuin omenien kanssa. Mies oli poiminut monta tomaattilaatikollista omenia puiden alta ja vein nekin yhteiseen jakoon.

 Pian messu alkaa: ristikulkue lähtee kohta. Olin tänään yhtenä avustajista jakamassa ehtoollista.

Kahvittelutilan seinällä oli lehtileikkeitä ja valokuvia mm. Tampereen hiippakunnan ensimmäisestä naispappien vihkimyksestä. Saarnan messussa piti Ulla Kotinurmi, joka oli yksi noista ensimmäisinä vihityistä..

Juhlan lopuksi lähdimme ottamaan selfieitä ...
(Ja täältä löytyy lisää: https://www.facebook.com/lahdenseurakuntayhtyma/photos/p.1037847629664960/1037847629664960/?type=3)

Jeesus sanoo: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. (Matteuksen evankeliumi 6:34)

Mustikkapiirakoita sarjana

Mökkiseudulla kasvaa vieläkin aika hyviä mustikoita. Poimin niitä pari kolme litraa mustikkapiirakoita varten. Piirakat ovat huomiseen juhlaan. Huomenna rovastikuntamme papit juhlivat naispappeuden 30-vuotisjuhlaa. Vuonna 1986 kirkolliskokous hyväksyi vihdoin naisetkin papeiksi. Ja vuonna 1988 vihittiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit. Toki koen että pappi on pappi enkä ajattele enempää onko tämä mies tai nainen.

Lauantaina klo 16 on Lahden Ristinkirkossa messu tämän asian tiimoilta ja sen jälkeen kirkkokahvit Naistenpankin hyväksi. Sinne olen leipomassa noita mustikkapiirakoita. Tervetuloa messuun! Ja tietysti sen jälkeen kirkkokahveille.

Mustikkapiirakoissa on pohjataikinassa 100 grammaa laktoositonta margariinia ja desilitra sokeria hierottuna vaahdoksi sekä teelusikallinen leivinjauhetta ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria, puolitoista desiä kaurahiutaleita ja puolitoista desiä vehnäjauhoja. Nämä sekoittelin ja lisäsin knafti puoli desiä vettä taikinaan. Levittelin taikinan vuoan pohjalle ja kolmeneljäsosa litraa mustikoita päälle. Vielä reilusti hillosokeria ripottelin mustikoille. Paistoin uunissa 225 asteessa 25 minuuttia.

Samalla kun kävin poimimassa mustikat, tarttui poimuriin puolukoita yli ämpärillinen ja muutama suppiskin osui kulkureitille. Mies kierteli sillä aikaa etsiskelemässä kantarelleja. Mies olikin ehtinyt mökillä tehdä jo monenlaisia syyshommia sillä aikaa kun olin siunaamassa vainajan.

Aamupäivällä olin Ristinkirkossa seurakunnan pitkäaikaisen nimikkolähetin, lähetystyöntekijä Maija-Liisa Kaljusen siunaustilaisuudessa.Reino Kotinurmi lauloi Iltahuudon. Maija-Liisa oli myös sotaveteraani.

Eilen tein omenahilloa. Keitin ämpärillisen omenoita mehumaijassa. Puolitin nuo pienet happamat omenat ja poistin kannat ja kukkaperät. Kun omenat olivat pehmeitä, soseeksi tein sosemyllyllä ja sitten taas kattilaan lisäksi myös valunut mehu. Kilo sokeria ja puoli pussillista punaista Melatinia ja purkitus. Vaan kuinkas kävikään: Olin kuumentanut purkit keittämällä ja huuhtonut Atamon-liuoksella. Täytin ison kolmen litran purkin ja nostin sitä taaemmas ja eikös purkin pohja jäänyt siihen ja omenasose valui ja osin roiskuikin. En sentään palanut. Mutta aikamoinen siivo siitä tuli. Jonkin aikaa kesti ennen kuin oli mahdollista jatkaa loppusoseen purkittamista. Eipä tuota pystynyt ennakoimaan.

Tein eilen vielä toisenkin ison hilloannoksen. Nyt laitoin aamulla poimimani (piti olla anorakki huppukin päässä, etteivät kerhunvattujen piikit olisi pistäneet kovin) karhunvatut omenien alle. Mehu valui niistä maijaan, mutta soseeksi en karhunvattuja kiertänyt.
Ja vielä hillo-omenia riittää! Ja muitakin laatuja.

Hillontaa: herkkuhilloa, omenahilloa ja puolukkahilloa

Aamusella kävin pitämässä parissa koulussa päivänavauksen. Olipa mukava tavata opettajia ja jutella myös heidän kanssaan hetkisen.  Lukiossa päivänavaus on puhelimen välityksellä, mutta alakoulussa päivänavaus oli liikuntasalissa, jonne rakensin alttarin. Päivänavauksen jälkeen sain tutustua juuri valmistuneeseen koulusiipeenkin.

Iltapäivällä oli hillosouvi. Herkkuhillo aluksi. Ensiksi  mittasin aroniat ja sen jälkeen punnitsin saman verran sekä omenaa että kesäkurpitsaa. Omenat ja kesäkurpitsat laitoin suikaleiksi monitoimikoneella. Kaikki kattilaan muhimaan, sitten niiden kypsyttyä sauvasekoittimella hienoksi ja lähes puolitoista kiloa sokeria ja lopuksi  pussillinen punaista Melatinia sekaan pienessä määrässä sokeria. Pari minuuttia keittämistä ja purkitus.

Omenahillon tein jälleen pienistä happamista omenoista, jotka puolitin ja otin pois kannan ja kukkaperän. Ämpärillisestä tuli maijallinen. Pehmenneet omenat sosemyllyllä soseeksi ja isoon kattilaan valuneen omenamehun kanssa. Hieman alle kilo sokeria ja puolikas pussillinen punaista Melatinia.

Kolmas hillo oli kokonaisista puolukoista. Kaksi litraa puolukkaa ja pussillinen hillo-marmeladisokeria keitin marmeladipaketin ohjeen mukaan. Purkitin pienehköihin purkkehin. On mukava, kun on osa puolukoista kokonaisina hillossa.

Sana tänään:Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. (Galatalaiskirje 6:2)