Mökkiseudulla kasvaa vieläkin aika hyviä mustikoita. Poimin niitä pari kolme litraa mustikkapiirakoita varten. Piirakat ovat huomiseen juhlaan. Huomenna rovastikuntamme papit juhlivat naispappeuden 30-vuotisjuhlaa. Vuonna 1986 kirkolliskokous hyväksyi vihdoin naisetkin papeiksi. Ja vuonna 1988 vihittiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit. Toki koen että pappi on pappi enkä ajattele enempää onko tämä mies tai nainen.
Lauantaina klo 16 on Lahden Ristinkirkossa messu tämän asian tiimoilta ja sen jälkeen kirkkokahvit Naistenpankin hyväksi. Sinne olen leipomassa noita mustikkapiirakoita. Tervetuloa messuun! Ja tietysti sen jälkeen kirkkokahveille.
Mustikkapiirakoissa on pohjataikinassa 100 grammaa laktoositonta margariinia ja desilitra sokeria hierottuna vaahdoksi sekä teelusikallinen leivinjauhetta ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria, puolitoista desiä kaurahiutaleita ja puolitoista desiä vehnäjauhoja. Nämä sekoittelin ja lisäsin knafti puoli desiä vettä taikinaan. Levittelin taikinan vuoan pohjalle ja kolmeneljäsosa litraa mustikoita päälle. Vielä reilusti hillosokeria ripottelin mustikoille. Paistoin uunissa 225 asteessa 25 minuuttia.
Samalla kun kävin poimimassa mustikat, tarttui poimuriin puolukoita yli ämpärillinen ja muutama suppiskin osui kulkureitille. Mies kierteli sillä aikaa etsiskelemässä kantarelleja. Mies olikin ehtinyt mökillä tehdä jo monenlaisia syyshommia sillä aikaa kun olin siunaamassa vainajan.
Aamupäivällä olin Ristinkirkossa seurakunnan pitkäaikaisen nimikkolähetin, lähetystyöntekijä Maija-Liisa Kaljusen siunaustilaisuudessa.Reino Kotinurmi lauloi Iltahuudon. Maija-Liisa oli myös sotaveteraani.
Eilen tein omenahilloa. Keitin ämpärillisen omenoita mehumaijassa. Puolitin nuo pienet happamat omenat ja poistin kannat ja kukkaperät. Kun omenat olivat pehmeitä, soseeksi tein sosemyllyllä ja sitten taas kattilaan lisäksi myös valunut mehu. Kilo sokeria ja puoli pussillista punaista Melatinia ja purkitus. Vaan kuinkas kävikään: Olin kuumentanut purkit keittämällä ja huuhtonut Atamon-liuoksella. Täytin ison kolmen litran purkin ja nostin sitä taaemmas ja eikös purkin pohja jäänyt siihen ja omenasose valui ja osin roiskuikin. En sentään palanut. Mutta aikamoinen siivo siitä tuli. Jonkin aikaa kesti ennen kuin oli mahdollista jatkaa loppusoseen purkittamista. Eipä tuota pystynyt ennakoimaan.
Tein eilen vielä toisenkin ison hilloannoksen. Nyt laitoin aamulla poimimani (piti olla anorakki huppukin päässä, etteivät kerhunvattujen piikit olisi pistäneet kovin) karhunvatut omenien alle. Mehu valui niistä maijaan, mutta soseeksi en karhunvattuja kiertänyt.
Ja vielä hillo-omenia riittää! Ja muitakin laatuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti