Omenia tippuu puista jo ämpärikaupalla taas tänä vuonna. Tänäänkin poimin happaman puun alta ämpärillisen omenoita. Tämä puu on paras hillo-omenapuumme. Se on kai kasvanut jonkin omenalajin siemenestä joskus eli sen omena on pienehkö ja on hapan eikä sitä tee mieli syödä, mutta hillo-omenaksi se on mainio ja kypsyy suhteellisen aikaisin. Pesin ja pilkoin tuon ämpärillisen mehumaijaan.
Keitin omenoita puolisen tuntia eli kunnes ne alkoivat soseutua ja sitten ne omenat kierrettiin sosemyllyllä soseeksi kattilaan. Sosemyllyyn jäivät siemenet.
Kattilassa kuumensin seoksen, lisäsin miltei kilon sokeria ja sitten kiehuvaan seokseen lopun sokerin kilon pussista puolikkaan pussillisen Melatinin kanssa.
Hillon purkitin kuumennettuihin lasipurkkeihin ja Atamonilla kuumat kannet vielä huuhtelin. Tulihan tuosta maijallisesta viitisen litraa omenahilloa, vaaleaa ja kiinteää.
Säilöntää alkaa olla jokaiselle päivälle. Tänään poimin myös vuoristokarviaiset. Marjat ovat pieniä, tummanpunaisia, ohutkuorisia ja makeita ja kypsyvät pari viikkoa myöhemmin kuin muut karviaiset.
Näitä vuoristolaisia olisi kai ollut hyvä poimia viikkoa aikaisemmin, koska niitä oli tippunut jo maahan. Maukkaita!
2 kommenttia:
Ai helpolla!! Ei tuo nyt niin helpolta kuulostanut:)))
Karviaisen on ihania. Niitä popsisin ihan sellaisenaan, tuoreena.
Ainakin tuli paljon kerralla kiinteää hilloa.
Lähetä kommentti