Merirosvoko?

Päivä vain ja hetki kerrallaan...

Puutarhassa on vielä monenlaista puuhaa ennen talven tuloa. En tosiaankaan toivo, että lumi tulisi pian.Tänään nostimme porkkanat (valkoiset, violetit ja keltaiset), raitapunajuuret ja keltapunajuuret ja siirsimme ne kellariin hiekkaan peitettynä. Osa porkkanoista, pienet ja haaroittuneet ja haljeneet käytetään piakkoin. Teen niistä monenlaista ruokaa pakastimeen ja etenkin porkkanasosetta. Palsternakat ja lantut jäivät vielä maahan. Kuivasimme minttua ja sitruunamelissaa. Mies on aloitellut haravointiakin.

 

Olipa Aleksis Kiven päivä: Kun tulin sisälle porkkanamaalta, vilkaisin käsiä pestessäni peiliin ja kauhistuin, kun silmä oli aivan turvoksissa ja sitä särki. Tulipa matka terveyskeskukseen ja niin sain tipat ja suojat ja lepokäskyn. Yhdellä silmällä onkin aika hankalaa katsella ja hahmottaa - autolla ajaminenkaan ei oikein suju. Niinpä tämä  päivä meni uusiksi suunniteltujen hommien suhteen... ehkä monet seuraavatkin päivät. Jumppakin jäi minulta väliin, mutta kyläilin sillä aikaa ystävän luona ja opetin hänelle sukanneulomista.
Edellispäivänä kävin vierailemassa pienen hienon miehen perheessä ja tämä nuori mies on juuri nyt innostunut merirosvoilusta monella tavalla.  Merirosvon aarrearkunkin näin. Tulikohan nyt kaksi merirosvoa?

Raamatun sana tänään: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Roomalaiskirje 10:9-10)