Kriikunahilloa marjanpuhdistimella

Kesän viimeinen päivä. Tänään on vielä päivä pidempi kuin yö. Huomenna on toisin.

Vauhdikas päivä. Aamupäivällä tein kriikunoista hillon. Keitin mehumaijallisen kriikunoita. Monesti on ollut hankala saada kriikunoiden "liha"  irti niistä. Tällä kerralla kippasin kaiken mehumaijasta kattilaan ja vatkasin kriikunat sähkövatkaimella. Niin kivet irtosivat.

Sitten tuli ongelma numero kaksi: miten kriikunankivet saa helpoimmin pois seoksesta. Otin marjanpuhdistimen, koska ei ollut kyllin harvaa siivilää ja kaadoin siihen pari kauhallista mössöä kerrallaan ja ravistelin. Niin kivet jäivät pääasiassa tuohon seulaan ja kippasin ne pois ja taas uudelleen sama.
Kaadoin mehumaijasta mehunkin mössön sekaan ja keittelin hilloksi. Samalla kun sekoittelin kattilaa, nostelin vielä kolmisenkymmnetä kiveä pois. Paljon helpompi tämä oli kuin aikaisempien vuosien yritykset! Kymmenestä litrasta kriikunoita tehtyyn hilloon laitoin puolitoistakiloa sokeria ja  pussillisen punaista Melatinia.

Lähdimme mökille. Kiertelin metsässä. Vihdoinkin tällekin seudulle on alkanut nousta suppilovahveroita. Parisen tuntia tallustelin ja sain ämpärillisen suppiksia, seassa muutama kantarellikin. Sillä aikaa mies oli kerinnyt jo tyhjentää peräkärryllisen hevosenlantaa kasaan ensi kevättä varten lannoitteeksi. Omenapuukin sai mehiläisvahaa suojakseen ärtyneeseen kohtaan - ehkä puu selviääkin hengissä.

On ollut suhteellisen lämmin ilma, 16 astetta päivällä ja vesikin vielä 15-asteista.  Vaikka oli luvattu sadetta, niin vasta illalla saunassa ollessa alkoi hieman pisarrella. Syksyltä jo näyttää - lehdet putoilevat puista.

Raamatun sana tänään: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan." (Psalmi 86:11)