Palmusunnuntaita

Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.

Alun perin virpominen oli itäsuomalainen ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä siunaava palmusunnuntain perinne. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä. Sitten niillä voitiin virpoa sukulaisille tai perheenjäsenille palmusunnuntaina. Virpominen on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.

Virpoi varpoi, tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

oksan ojennan

ja elämän onnea toivotan.

Onni on siunausta,

onni on rakkautta,

onni on hyvä elämä,

en palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa vaadi,

vaan Jumalan siunausta toivotan.

"Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks..."

Pienet kävivät virpomassa papan sillä aikaa, kun pappilan mummo oli vielä juhlimassa eläkkeelle siirtyvää diakonissaa, josta palasi sauvakävellen kotiin :) aikaa siihen tosin kului.

 30 vuotta samassa seurakunnassa diakoniatyössä.

Juhlittava sai myös hopeisen ansiomerkin. Kirkon diakonian ja sielunhoidon yksikkö myöntää kirkon diakonian hopeisia ansiomerkkejä tunnustukseksi diakonisesta toiminnasta. Merkin on suunnitellut taiteilija Hannu Konola.

 

 

Matkalla lentopallonpeluuseen tapasimme  lentävän pääsiäisnoidan. 
Peli oli taas vauhdikas ja mukavaa on pelata kerran viikossa suvun kanssa. Samalla tulee aina kuulumiset vaihdettua.