Kallion kirkossa on hautausmessu. Rovasti Päivö Parviainen, joka syntyi 19.6.1912 Joensuussa, kuoli 19.4.2015. Hän oli lähetystyöntekijänä Kiinassa ja Taiwanilla. Pari kuukautta sitten oli kulunut 80 vuotta hänen pappisvihkimyksestään, jolloin tässä samassa Kallion kirkossa oli tämän pappisvihkimyksen muistoksi myös messu. Tänään Päivö siunataan iäisyysmatkalleen. Suomen lähetystyön pioneeri Päivö Parviainen kosketti 80 vuotisen pappisuransa aikana lukemattomia ihmisiä sekä Suomen seurakunnissa että lähetystyössä Kiinassa ja Taiwanilla.
En ole itse ollut enkä koskaan itse ole toimittanut hautaansiunaamista messuna. Tämä Kallion kirkko alkaa nyt vähitellen täyttyyä saattajista. Omaisista, ystävistä, lähetystyöntekijöistä, muista Päivön elämään monella tapaa liittyneistä.
Joku kertoikin juuri äsken miten Päivö rukoili hänen kanssaan ja hänen veljeltäänkin kysyi: Haluatko ottaa vastaan Jeesuksen Vapahtajaksesi. Ja veli tuli uskoon.
Illalla kotona muistellen siunaustilaisuutta:
Teemu Laajasalo kertoi siunauspuheessaan eli ruumissaarnassaan mm.:
Suomen vanhin pappi, Päivö Parviainen Kiinan ja Taiwanin
lähetystyöntekijä siunattiin ja kirkko oli täynnä väkeä. Päivö olikin toivonut tulevansa siunatuksi
tässä Kallion kirkossa, joka oli 3 kuukautta nuorempi kuin Päivö.
”Minä vien sinut Kiinaan ja tuon sinut sieltä takaisin
Suomeen ja olen sinun kanssasi, kunnes saatan sinut kirkkauteeni.” Tämän äänen
Päivö Parviainen kuuli valmistautuessaan viimeisiin tentteihinsä Helsingin
yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuodenvaihteessa 1934—35. Siinä oli hänen
lähetyskutsunsa.
Papiksi hänet vihittiin vuonna 1935. Päivöllä oli aina
papinpaita päällään. Hän halusi olla pappi aina ja kaikkialla. Papinpaitaan
puettuna hän myös lähtee viimeiselle matkalleen.
Kiinaan Päivö lähetettiin vuonna 1946 ja seitsemän vuoden
kuluttua hänen piti sieltä poistua Kiinan olosuhteiden vuoksi, viimeisenä
Lähetysseuran läheteistä. Vuodet olivat kuluttavia, mutta uskollisuus Jumalan
kutsulle viedä evankeliumin sanomaa kiinalaisten pariin kannatteli häntä.
Vuonna 1956 Päivö pääsi hänelle rakkaiden kiinalaisten luo,
tällä kerralla Taiwaniin, jossa hänelle työvuosia kertyi vielä kymmenkunta.
Päivö oli aidosti julistaja. Hän halusi kirkastaa Kristusta
aina ja kaikkialla. Evankeliumi on todella ilosanoma – se tuo ilon elämään. Ja Päivö
oli kertonut, että iloiset virret voimistelun ohella ovat hänen pitkän ikänsä
salaisuus. Virsi 135 Jumala loi auringon
kuun… oli hänen lempivirtensä. Vielä maaliskuussa hän oli laulamassa sitä
Kallion kirkossa.
Päivö kuoli 19.4. Hyvän Paimenen sunnuntaina, jolloin
evankeliumitekstinä oli Jeesuksen lupaus: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti… Se, joka tulee
sisään minun kauttani, pelastuu… Minä olen tullut antamaan elämän,
yltäkylläisen elämän. (Johannes 10:9,10)
Siunaussanojen jälkeen alkoi jumalanpalveluksen, messun, ehtoollisosa, jossa oli ehtoollista jakamassa 12 pappia.
Ja ylistysvirtenä oli virsikirjan viimeisen virren 632 ensimmäinen ja viimeinen säkeitö, jotka minäkin toivon aikanaan siunaustilaisuudessani laulettavan.
Ja ylistysvirtenä oli virsikirjan viimeisen virren 632 ensimmäinen ja viimeinen säkeitö, jotka minäkin toivon aikanaan siunaustilaisuudessani laulettavan.
1970-luvulla, jolloin Päivö oli vaimonsa Eeva-Annikin kanssa Taiwanilla, meidän perhe asui heidän asunnossaan muutaman vuoden.
3 kommenttia:
Kiitos, että sain näin blogisi välityksellä päästä mukaan Päivön hautausmessuun.
Kiitos kun tätä kautta pääsin osalliseksi Päivön hautausmessuun.
Vaikuttava muistotilaisuus.
Lähetä kommentti