Aamulla pöllämystyneinä vielä eilisestä aamupakkaukset ja aamutoimet ja aamupalan laitto kävi kuin unessa. Ajatukset kulkivat vielä eilisessä onnettomuudessa.
Lentokirput tms. olivat näykkineet tai pistelleet ihoa. Kutisevia jälkiä oli eri puolilla ihoa käsissä ja vartalolla ja kasvoissakin. Toivottavasti saan huomenna antihistamiinia apteekista, nyt sain lainaksi alkuun.
Matka jatkui ensin katuja pitkin sitten asfalttitien reunaa ja välillä poikettiin metsäpoluille. Nyt ei ole enää ollut tänään mukulakiviteitä tai mukurakiviteitä. Asfalttia kylläkin. Poikkeilimme välillä kahvilla tai syömässä. Söin keiton, joka oli makaronipata lähinnä. Täyttävä ainakin.
Loppumatkan ennen Porrinon kaupunkiin tuloa kuljimme teollisuusalueen katuja pitkin. Toinen reitti kierteli metsäisemmillä seuduilla. Etsimme albergueta. Merkit hävisivät kummasti. Olimme myös käsittäneet väärin paikan, Buenos Aires. Luulimme sitä hostellin nimeksi. Mutta se olikin katu. Sinne meidän piti suunnistaa. Niinpä vihdoin löysimme hostel Louron, jonka perässä oli tuo nimi, mutta emme tunnistaneet sitä kaduksi. Majoittauduimme kahden hengen huoneisiin, per nenä 15€. Ihmettelimme kun loppujoukkoa ei näkynyt. Lähdimme etsimään albergueta.
Vihdoin kaupasta saamiemme ohjeiden mukaan löysimme kaksikin ja porukat myös. Ja selvisi vihdoin erehdyksemme.
Olemme tyytyväisiä tähän kahden hengen huoneeseemme ja majapaikkaamme. Olipa meillä myös parveke pyykinkuivaukseen. Sinne kiinnitin narun ja saimme siihen pyykit.
Yhteisellä illallisella yhdessä vielä muistelimme poisnukkunutta matkatoveriamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti