Kotiseutumatkailua

Pikkubussillinen sukua lähti aamulla varhain kohti itäistä Suomea. Ilma oli vielä kaunis lähtiessä.

Poikkesimme Savonlinnan torille syömään lörtsyjä. Nautimme torielämän katselemisesta lämpimässä säässä.

Matka jatkui suvun haudoille. Vaikka haudat ovat hoidossa istutimme purkkikukkaset. Hautausmaa sijaitsee mielessä ja sillä on osuva nimi: Kyynelniemi. Hautausmaalta lähdettäessä saimme kunnon rankkasateen niskoillemme.

Etenkin lapsista oli muka seurata lossimatkaa. Lossilla virran ylitys oli jännittävä tuoda tulessa ja sateessa.

Jatkoimme matkaa kohti syntymäkodin paikkaa veneillä.

Toinen veneistä olikin aikamoinen kiitäjä, jolla nuoremmat matkalaiset pitkän kostean venematkan jälkeen pääsivät saareen. Lapset nauttivat elämänsä ensimmäisestä moottorivenematkasta täysin sydämin.

Matkalla näimme parissa saaressa majavien tekosiakin. Majavat olivat kaataneet aikamoisen joukon puita ja rakentaneet isot pesät.

Saareen rantautumisen jälkeen pääsimme jalkautumaan. Talothan entisaikaan rakennettiin mäille, mikäli mahdollista eikä aivan rantaan.

Kävimme ensin sukulaistalossa, jossa meille tarjottiin mahtava juhla-ateria. Ja taas sen aikana satoi ja tuuli.

     

Sitten olikin hyvä lähteä ruoansulatuskävelylle sinne ensiselle kotipaikalle. Siellä ei ollut enää paljon jäljellä rakennuksia, ainoastaan tämä aitta. Talon paikasta muistuttivat  muun muassa omenapuut, juhannusruusut, syreenipensaat, raparperipuskakin. Maakellari oli jäljellä, mutta ovi oli jo lahonnut.

Venerantaankin patikoimme. Siellä ei ollut enää laiturin jäännöksistäkään paljoa jälkiä, koska vesialue on nyt pääasiassa suojelualuetta norppienkin takia. Kaikki vanhat rakennelmat on pitänyt poistaa rantavesistä.

Näimme kävelymatkalla toiseen taloon myös valkolehdokin kukkivan. Valkolehdokki on tunnetuimpia kämmeköitämme kauniin kukintonsa ja hyvän tuoksunsa takia. Vanhan legendan mukaan ristiinnaulitsemista edeltävänä yönä rukoilevaa Kristusta laskeutui lohduttamaan joukko enkeleitä, jotka asettuivat lehdokin kukkiin. Sen muistoksi lehdokin kukka on edelleen enkelin muotoinen ja loistaa valkoisena kesäyön hämärässä erittäen voimakasta, miellyttävää tuoksuaan.

Sukulaistalon väki kertoili saaren tapahtumista ja näytti meille vanhoja paikkoja, joita olivat kunnostaneet. 

Juhlakahvien jälkeen lähdimme takaisin jälleen venekyydeillä mantereelle katsomaan miehen entistä koulua, jonne myös majoituimme iltaruoan jälkeen.

Ja jälleen saimme täytekakkua!