Jouluaattona

Aamulla koristelin kuusen. Eipä tässä paljon koristelemista ollutkaan. Punaisia palloja niin paljon kuin oli laatikossa sekä tietysti tähti latvaan. Yritämme sopeutua tekokuusen ja sen led-valojen kanssa elämiseen. Eipähän tarvitse kuusta kastella!

Puolilta päivin, kun jo olimme joulupuuron syöneet (kanelin, sokerin ja maidon kera), kuuntelimme ja katselimme netistä suorana lähetyksen Turusta: Joulurauhan julistus.

Lähdimme kirkkoon perheiden jouluhartauteen. Olipa väkeä kirkossa! Ehkä enemmän kuin Kauneimmissa joululauluissa ja silloinkin kirkko oli täynnä. Laulut olivat tämän vuoden Kauneimpien vihoista, mutta kolehti yllättäen kerättiinkin seurakunnan lapsityölle. Tosin näytelmän  esiintyjät taisivat pääasiassa olla sieltä. - Pelkäsin vielä tartuttavani flunssaan lähelläolijat.

Vielä matkasimme ystäville viemään joulupaketteja, joita saimme myös. Saimme aivan ihania lämpimiä naan-leipiä, juuri paistettua, maukasta.

Hautausmaalla kävijöitä oli runsaasti. Seurakunta oli hiekoittanut pääkäytävät hyvin. Toki oli märkää ja varmaan liukastakin monin paikoin, mutta kulkemaan kyllä pääsi hyvin parkkipaikalta haudalle. Pohdin, onko nyt musta vai valkea joulu. Lumet ovat pääosin sulaneet, vesikeli, hiihtämään ei pysty, kun ladut ovat hävinneet jäisiksi vetisiksi ja järvelläkin vesi näkyi lilluvan jäällä.

Hautausmaalla käynnin jälkeen alkoi oma joulunviettomme kotona: sauna jo iltapäivällä ja illansuu / ilta: jouluateria, evankeliumi, joululauluja kuunnellen - ja saarnan parantelua. Jännitän nyt, miten ääni riittää aamulla.