Kotina pappila

Luin Aili Palmenin toimittaman kirjan Lapsuudenkotini oli pappila (Otava 1980). Mielenkiintoista kerrottavaa, koska kotini on nyt pappila. Ei kuitenkaan lapsuudessani, mutta omien lasten koti on ollut papin koti. Tosin vain pari vuotta virkapappila. Näissä seitsemässä kertomuksessa koti kuului virkaetuihin / virkahankaluuksiin.

Kirjan kertojina ovat kirjailija Elli Kaarlehto, piispa Aarre Lauha, kirjakauppias Leena Kivioja, kirjailija ja kääntäjä Sinikka Kallio, ortodoksinen pastori Olavi Merras, Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto sekä lastentarhanopettaja Aino Jarkko.

Elli Kaarlehto, Haahden perheen neljäs lapsi syntyi 1897,  kertoo lapsuuden perheestään, jossa isä oli 1865 syntynyt Hannu Haahti, joka vihittiin papiksi 1893. Hän oli monessa seurakunnassa pappina ja myöhemmin Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajana. (Hannun sisko oli kirjailija Hilja Haahti.)
Isä Haahti kerran virkamatkalta tullessaan toi banaanin, joita Suomessa ei vielä silloin ollut, ja se jaettiin kahdeksaan osaan, jokaiselle lapselle palanen, kertoi Kaarlehto.

Suurin osa kirjan pappiloista oli maalaispappiloita. Nuorimpana papeista  kirjassa oli Aaro Siljamäki, jonka virkaura oli pääkaupungissa ja pappilat Kalliossa ja keskikaupungilla.

Mielenkiintoista luettavaa ajasta, jolloin meidän perhe ei itse vielä ollut papin perhe, paitsi puoliso papin lapsi ja sitä kautta pappilakulttuuria tuli tutuksi.

Tämä kirja sopii Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan