Teksti ei ole autenttista dokumentaatiota, vaan vapaata inspiraatiota, mainitsee Tapio.
On mukavaa huomata, että voi saada kirjan kokoon. Se rohkaisee meitä muita kurssilaisia. Jospa minäkin uskaltaisin julkaista tuotoksiani!
Kerran ollessamme kauppa-asioilla, kertoi kauppiaas Wiljami, että nyt olisi saatavilla televisioita. Elimme 1960-luvun alkua, eikä kenelläkään naapuristossa ollut vielä televisiota. Äiti innostui asiasta ja tietysti me pojat! Muutaman viikon kuluttua olohuoneessamme sitten oli uusi kapistus. Naapuritkin kävivät ihmettelemässä ja kaverit pyysivät päästä katsomaan iltaisin ohjelmia. Ei sillä ollut väliä, mitä sieltä tuli. Riitti kun näki tuon ihmeellisen vempaimen, töllöttimen. Kaikki ohjelmat olivat mustavalkoisia.
Tämä kirja osuus Hlemet-lukuhaasteen 2019 kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
4. Kirjailijan ainoa teos
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
37. Pienkustantamon julkaisu
47. Kirjassa on alle 100 sivua
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
2 kommenttia:
Kyllä tämä aihe kiinnostaa itseänikin, nimittäin kirjoittaa kansien väliin omaa elämäänsä, sillä maailam on muuttunut hirveän paljon meidän -30-40-luvuilla syntyneiden alkuvuosikymmenistä.
Eivät minunkaan lapsenlapseni tahdo käsittää, miten tultiin toimeen ilman sähköä, tietokonetta, korttimaksuvälineitä jne.....
aimarii: Muistot paperille ja kertomukset siitä miten ennen elettiin ovat tärkeitä jälkipolville.
Lähetä kommentti