Tänään on laskiaistiistai. Lunta on paljon ja kivoja mäkiäkin vaikka lasketella pulkalla. Mies oli jo hiihtämässä pitkän lenkin ja minä olen lähdössä kävelemään. Vieläkään en voi hiihtää, kun vaen käsi on lastassa.
Tein hernekeiton, 10 annosta tuli. Meille viideksi kerralle. Laitoin jo eilen likoamaan pariin litraan huuhdeltuja herneitä puolisen kiloa. Tänään kippasin herneet liotusvedessään painekattilaan, johon mies silppusi pari isoa sipulia sekaan. Lisäksi tuli pari teelusikallista suolaa ja pari kukkuraista ruokalusikallista kuivattua mäkimeiramia ja purkillinen (400 grammaa) nötköttiä palasina. Vettä lisäsin vielä ehkä kolmisen desiä. Painekattila kiehumaan kuutoselle ja kun paineilmoitus oli tapissaan, niin levyn lämpö katkasitiin ja siinä sai muhia ruokaaikaan asti. Tuli maukasta! ja varmasti kypsää.
Ainahan laskiaisena tarjoillaan myös laskiaispullia. Täytteen laadusta ja määrästä usein kiistellään. Meillä tänä vuonna täytteenä oli vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa ja kriikunahilloa. En viitsinyt pakastimesta keittää vadelmia hilloksi. Osassa pullista täytteenä oli mantelimassaa.
Laskiaisenahan laskeudutaan paastonaikaan, mikä kestää seitsemisen viikkoa. Pääsiäistä edeltävä paastonaika on valmistautumista pääsiäiseen. Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittyy
olennaiseen. Osallistuminen paastoon on aina vapaaehtoista.
Paastonaikana elämä yksinkertaistuu: usein syödään eri lailla, hidastetaan
vauhtia ja hiljennytään. Samalla annetaan tilaa hengellisyydelle. Aineellisesta hyvästä ja nautinnoista – esimerkiksi ruuasta, juomasta
tai muusta kuluttamisesta – karsimisen toivotaan kasvattavan kykyä
keskittyä olennaiseen, kuulla sydämen ääntä ja Kristusta. Tärkeintä ei ole ulkonainen paasto, kuten ruuasta pidättäytyminen, vaan
keskittyminen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti