Kylätiellä

Olipa retki!

Lähdimme viemään pesille viimeiset laitokset tänä vuonna. Lopuksi tervapahvisuojauksetkin.

Kävelin edeltä mökille. Tie oli aivan kuin peiliä, jäässä ja sileä. Sauvakävelin tien reunoja pitkin.

Mökillä järvellä jään päällä oli vettä. Lumet lähinnä kaikonneet pihasta, mutta pupusien jäljet vielä näkyivät - ja hiirien.

 

Mies oli tulossa autolla tuota peilikirkasta tietä, mutta juuttui mäkeen puolimatkassa ja auto luisui lähes poikittain. Hän nousi autosta, otti tien penkasta soraa, jotta pääsisi eteenpäin. Yhtäkkiä auto olikin alkanut valua mäkeä alaspäin, mies auton ovessa kiinni raahautui lähes sata metriä. Juuri ennen jokea auto pysähtyi tien sivuun. Miehen henki säästyi, mutta jalka sai vammoja. 

 

Mökiltä kävelin takaisin auton luo ja onnistuimme pysymään tiellä paluusuuntaan. 

Kotiin ja heti lähtö tutkimuksiin.

Terveyskeskuksessa juuri ennen sulkemisaikaa pääsi mies röntgeniin: ei luita hajalla, mutta kepit kävelyn tueksi, kun oikea polvi on turvoksissa ja koko oikea puoli kipeä. 

 

Varjelus oli matkassa.

Tälle päivälle päivän sanassa oli psalmi 91:1-7 , jossa puhutaan suojeluksesta. 

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.» Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.