Tytär oli kehoittanut Eila Jokista kirjoittamaan omista kokemuksistaan lapsuudesta. Eila Jokinen kertoo kirjassaan Lapsuuden muuttomatkat (Kirjat 2019) evakkotiestään, mikä lopulta päätyi Lahteen. Hän joutui nelivuotiaana lähtemään vanhempiensa kanssa Viipurista, kulkemaan usean vuoden ajan monen monen paikan kautta isän työn perässä ennenkuin perhe sai kotipaikan Lahdesta.
Kirjassa on mielenkiintoista kertomusta pienen tytön muistoista ja yhdentoista muuton tuomista haikeuksista.
Evakkomatkalta: Puisessa koulurakennuksessa oli varauduttu evakoitten tuloon. Juhlasalin lattialla oli patjoja riveissä, niiden päällä harmaita peitteitä ja tyynyjä. Äidit lapsineen, vanhuksset ja yksinäiset jakoivat suuren siskonpedin keskenään. Ja täälläkin oli harmaapukuisia lottia, joilta saatiin kauravelliä.
Kirjasta löytyneistä yllättävistä yhteisistä sukunimistä huolimatta emme ole sukulaisia! Mummoni oli näet omaa sukua Häkkinen ja pappani Pirhonen ja molemmat lähtöisin Viipurin maalaiskunnasta.
Kannattaa lukea. Hyvää ajankuvaa ja minulle lahtelaisena tuttuja paikkoja.
Kirja sopinee Helmet-lukuhaasateen 2023 kohtaan 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti