Elämä ei ole yksitoikkoista. Eilisaamuna soi puhelin. Katsoin numeroa enkä tunnistanut sitä. Meinasin olla vastaamatta. Onneksi kuitenkin otin puhelun vastaan. PHKS tarjosi tälle päivälle ruokatorven tähystystä. Hoitaja kertoi, ettei posti ehtisi perille, joten vain soitolla antoivat valmistautumisohjeetkin.
Tänään mies kuljetti minut sairaalalle, koska toimenpiteen jälkeen ei saanut heti ajaa autoa. Pääsin pian sisään tutkimushuoneeseen enkä edes ehtinyt jännittää tähystystä etukäteen käytävässä. Toimenpide ei ollut niin kamala kuin olin kuvitellut vaan puudutus kurkkuun helpotti. Pitkän pitkä johto uitettiin pohjukaissuoleen asti. Kai siinä oli kamera ja jonkinlaiset pihdit, millä kuulemma otettiin näytteitä. Koko homma oli ohi muutamassa minuutissa. Henkilökunta oli hyvä ja selkeästi kertoi.
Sairaalaan on nyt uusi sisäänkäynti ja moni paikka erinäköinen kuin aikaisemmin. Lapsille aulassa leikkipaikkakin.
Olen valmistellut viikonlopun töitä ja innostuin aloittamaan taas uuden neuleen, sukan, Kevään kuiskaus, Niina Laitisen uudesta kirjasta Villasukkatarha.
3 kommenttia:
Kiva kun pääsit kokeeseen noin vähän yllättäen, niin et ehtinyt jännittää.
Kivasti meni tuo tähystys, melkein kuin yllätyksenä. Muutaman kerran ollut tuossa gastroskopiassa, mutta yökin helposti ja vähän hankaloittaa. Nopeasti on ohi. Paksunsuolen tähystyksen hankalin vaihe on on etukäteen suolen tyhjennys. Neste on pahan makuista, joka juodaan. Mutta nyt olen ostanut apteekista sellaista, jota juodaan vain puoli litraa ja sitten reilusti muuta kaikkea.
Nuo Niina sukkamallit on kivoja ja yleensä helppoja tai ainakin jotenkin mun aivoilleni sopivia. Nyt tässä mietin, että alitanko jonkun uuden vai otanko jonkun keskeneräisen käteeni.
Puikoillanikin: Ei todella ehtinyt jännittää!
Iso Gnu: Tosiaan alapään tähystys on tylsempi homma, kun pitää valmistautua.
Lähetä kommentti